Ylä-Havanka

Ylä-Havanka
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa
Kunnat	Virrat
Koordinaatit	62°10′55″N, 23°30′16″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Tarjanneveden alue (35.41)
Laskuoja	Havanganoja [1]
Järvinumero	35.416.1.008
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	154,5 m [1]
Rantaviiva	7,644 km [2]
Pinta-ala	1,14729 km² [2]
Saaria	7 [1]
Ylä-Havanka
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Ylä-Havanka ^[2][1] tai myös Ylä-Havankajärvi ^[3] on Pirkanmaalla Virtain Kantoperällä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön.^[2][1]

Järven pinta-ala on 115 hehtaaria eli 1,1 neliökilometriä. Se on 1,9 kilometriä pitkä ja 1,0 kilometriä leveä ja sillä on avoin järvenselkä. Järven pohjoisrannassa työntyy esille Äijävainaa, joka on rannan suurin niemi. Sen itäpuolelle jäävät Kantoniemenlahti ja Haukilahti, joiden edustalla sijaitsevat saaret Isokari ja Pikkukari sekä yksi nimetön luoto. Niemen länsipuolella sijaitsee Aaltolanlahti, jossa on kaksi rannanläheistä saarta. Järvessä on kartan mukaan seitsemän saarta ja loput saarista sijaitsee yksi länsirannalla ja viimeinen etelärannan tuntumassa. Järven etelärannassa ovat Vähäniemi ja Koniniemi sekä Pitkälahti.^[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 7,6 kilometriä ja sen rannat ovat metsämaata, joka on painoin soistuvaa rantametsikköä. Rannat ovat alavaa maastoa. Järven ympäristön haja-asutus muodostuu 14 taloudesta, joista kolme ovat maatiloja. Pohjoisrannan taloudet muodostavat Kantoperän kulmakunnan. Rannoille on rakennettu lähes 20 vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet yhdystieltä 3352 ja Havangan kylälle johtavalta tieltä. Pohjoisrannassa sijaitsee Kantoperän rukoushuone.^[2][1][4]

Ylä-Havanka on matala runsashumuksinen järvi (MRh), jonka kemiallinen tila on hyvä ja ekologinen tila on asiantuntija-arvion mukaan hyvä.^[5]

Ylä-Havangan vedenlaatua seurataan turvetuotannon ympäristövaikutuksien vuoksi jatkuvasti. Näiden tulosten perusteella järvi on rehevöitynyt. Tässä on käytettävissä mittaustuloksia vuosilta 2005–2011. Niiden mukaan humuksen suuri määrä näkyy esimerkiksi veden värilukuna, joka on ollut keskimäärin 193 Pt mg/l, ja sameutena, joka on ollut keskimäärin 2,1 FTU. Näytteenhakumatkoilla on yleensä mitattu näkösyvyys, joka on viimeisenä vuonna ollut 0,8 metriä. Sameus johtuu usein kiinteän aineksen määrästä, joka on ollut 2,7 mg/l, mutta myös pieneliöistä, joita täässä tutkimuksessa kuvastaa levän klorofyllipitoisuudet vedessä. Ne ovat olleet keskimäärin 15 μg/l. Veden väriin vaikuttavat ylipäätään kaikki veteen liuenneet aineet, joista rautapitoisuus on tärkein tunnusluku. Rautaa on esiintynyt keskimäärin 1 975 μg/l.^[5][6]

Pieneliöiden määriin vaikuttavat veteen liuenneet ravintoaineet, joista typpi ja fosfori ovat tärkeimmät. Rehevyystutkimuksissa määritetään kokonaisfosforipitoisuus, joka on ollut keskimäärin 33 μg/l, ja kokonaistyppipitoisuus, joka on vastaavasti ollut 809 μg/l. Molemmat ilmentävät rehevyystason kohoamista. Kun samalla levien klorofyllipitoisuudet ovat olleet 15 μg/l, niin järveä voi jo pitää rehevöityneenä. Vaikka rehevöityminen on eliöiden elinmahdollisuuksille hyvä asia, on sillä suomalaisessa järvessä varjopuolensakin. Rehevien järvien yksilömäärät ovat suuret, mutta niiden lajikirjo on yksipuolisempi. Järven pohjaan laskeutuvan mudan määrä kasvaa ja pohjasedimentteihin kasaantuu runsaasti ravinteita. Kun vedessä on runsaasti ravinteita ja esimerkiksi humusta, kuluttavat ne veteen liuennutta happea kemiallisesti. Kun järven vesi on lämpötilakerrostunutta, jää pohjan lähellä sijaitsevat viilemämpi vesikerros ilman happitäydennystä pitkäksi aikaa ja sen happipitoisuus alkaa laskemaan. Lopulta siinä vesikerroksessa voi esiintyä happivajausta, mikä häiritsee happea hengittävien eliöiden elinmahdollisuuksia. Samalla alkavat sedimenttien ravinteet liueta takaisin veteen ja happiongelma pahenee entisestään. Tämä ilmiö on Ylä-Havangassakin havaittavissa. Veden happipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 60 %, mutta ne ovat saattaneet välillä laskea 20–30 % asti.^[5][6][7]

Ravinnetilanteen ollessa levien kannalta otollinen, lisääntyvät ne suuresti ja lopputuloksena järvellä saattaa esiintyä leväkukintoja. Levätutkimuksessa havaittiin Ylä-Havangassa levien biomassaksi 8,92 mg/l. Näin suuri määrä viittaisi rehevöitymiseen ja ilmaisisi järven tyydyttävää ekologista tilaa. Suurin osa leveästä (93 %) kuuluu Gonyostomum semen -limaleviin. Se on erityisesti rehevöityneiden humusvesien valtalajistoa.^[5][6]

Järven valuma-alueella sijaitsee Kortenevan turvetuotantoalue (34 hehtaaria), jonka valmistelu alkoi vuonna 1972 ja tuotanto 1974. Tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Ylä-Havankaojaa myöten Ylä-Havankaan ja siitä edelleen Havankaojaa myöten Havanganjärveen. Myös Pihtinevan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä joutuu Ylä-Havankaan.^[5][7]

Ylä-Havankajärvelle on annettu lupa kunnostaa rehevöitynyt järvi. Metsäkeskuksella on käynnissä Huomisen Havanka-projekti, jolla pyritään parantamaan myös Ylä-Havankajärven tilaa.^[3]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alueen (35.4) Tarjanneveden alueella (35.41), jonka Havanganjärven valuma-alueeseen (35.416) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 154,5 metriä mpy.^[1][8]

Järvi saa pääosan vedestään ympäröiviltä soilta ja metsistä. Luoteispuolella sijaitsevasta Isosta Kortejärvestä saattaa tulla laskuvesiä, mutta Pienestä Kortejärvestä tuskin tulee vettä järveen, sillä niiden korkeuserot ovat huomattavat. Järven laskuoja on Havanganoja, joka lähtee järven itärannasta ja joka laskee 4,8 kilometrin päähän Havanganjärven luoteispäähän. Ojalla on pudotusta tällä matkalla 49,4 metriä. Vesireitti jatkuu seuraavaksi Vaskiveteen.^[1][8]

• Vapo OY: Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella, Pöyry Finland Oy, 20.6.2012