Yhteishallintoalue

Yhteishallintoalue eli kondominaatti (lat. Condominium) ^[1] on poliittinen alue (osavaltio tai raja-alue), jolla tai jonka yläpuolella useat suvereenivaltiot ovat muodollisesti sopineet jakavansa yhteishallintoalueen, suvereniteetin merkityksessä.

Vaikka kondominaatti on kansainvälisessä oikeudessa tunnustettu menettely, sitä käytetään varsin harvoin. Tämä johtuu siitä, että yhteistyö suvereenien valtioiden välillä yhteishallinnosta käytännössä hankalaa.

Yhteishallintoalue	Vastuuvaltio	Tietoja	Alue (km2)	Väkiluku	Perustettu
Abyei	Sudan  Etelä-Sudan	Vuoden 2005 rauhansopimuksessa, joka päätti toisen Sudanin sisällissodan, loi erityishallintoalueen, jota pidetään samanaikaisesti osana Länsi-Kordofanin osavaltiota ja Pohjois-Bahr el Ghazalin osavaltiota. Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeen vuonna 2011 alueesta tuli käytännössä yhteishallintoalue Sudanin ja Etelä-Sudanin välillä.	10 546	124 390	9. tammikuuta 2005
Bajo Nuevo ja Serranilla	Jamaika  Kolumbia	Kolumbialla ja Jamaikalla on yhteinen sopimus yhteisestä merialueesta. Kunkin maan talousvyöhykkeen ulompi osa on tämän merirajan päällekkäisellä alueella.		0	marraskuu 1993
Bodenjärvi	Sveitsi  Saksa  Itävalta	Itävalta ja Saksa katsovat jakavansa yhdessä Sveitsin kanssa yhteishallintoalueen (ilman sen saaria). Toisaalta Sveitsi on katsonut että maiden raja kulkee järven keskellä.[2] [3] Siksi mikään kansainvälinen sopimus ei määrittele, missä Sveitsin, Saksan ja Itävallan rajat sijaitsevat Bodenjärven alueella tai sen ympäristössä.[3]	536	0	Ei virallista sopimusta
Brčkon piiri	Bosnia ja Hertsegovina	yhteishallintoalueen Bosnia ja Hertsegovinan federaation ja Serbitasavallan välillä.[4]	493	83 516	8. maaliskuuta 2000
Etelämanner	Argentiina  Australia  Itävalta  Valko-Venäjä  Belgia  Brasilia  Bulgaria  Kanada  Chile  Kiina  Kolumbia  Costa Rica  Kuuba  Tšekki  Tanska  Ecuador  Viro  Suomi  Ranska  Saksa  Kreikka  Guatemala  Unkari  Islanti  Intia  Italia  Japani  Kazakstan  Malesia  Monaco  Mongolia  Alankomaat  Uusi-Seelanti  Pohjois-Korea  Norja  Pakistan  Papua-Uusi-Guinea  Peru  Puola  Portugali  Romania  Venäjä  San Marino  Slovakia  Slovenia  Etelä-Afrikka  Etelä-Korea  Espanja  Ruotsi  Sveitsi  Turkki  Ukraina  Yhdistynyt kuningaskunta  Yhdysvallat  Uruguay  Venezuela	Etelämanner on de facto mannermainen yhteishallintoalue, jota hallitsevat 29 valtiota jotka ovat allekirjoittaneet Etelämanner-sopimuksen , joilla on konsultointiasema. Vain seitsemällä valtiolla on aluevaatimuksia.[5]	10 546	ei pysvyää asutusta	1.joulukuuta 1959
Fonsecanlahti	Honduras  El Salvador  Nicaragua	El Salvador, Honduras ja Nicaragua jakavat yhteishallintoalueen lahdella.[6][7]	3 200	0	24. toukokuuta 1980
Konpantzia (esp. Isla de los Faisanes, ransk. Île des Faisans, Île de l’hôpital, Île de la Conférence)	Espanja  Ranska	Bidasoa-joella sijaitseva Ranskan ja Espanjan välinen yhteishallintoalue. Se perustettiin Pyreneiden sopimuksella. Sitä valvoo muodollisesti Espanja kunkin vuoden 1. helmikuuta ja 31. heinäkuuta välisenä aikana ja Ranska seuraavien kuuden kuukauden ajan. Saarella ei ole vakituista asutusta.[8]	0,00682	0	1659
Mosel	Saksa  Luxemburg	Mosel ja sen sivujoet Sauer ja Our muodostavat Luxemburgin ja Saksan välisen yhteishallintoalueen, joka sisältää myös siltoja, noin 15 saarta,[9] ja yhden saaren kärjen, Staustufe Apachin, lähellä Schengeniä (muu saari on Ranskassa). Yhteishallintoalue perustettiin sopimuksella vuonna 1816.		0	1816

Ranskan lainsäädännön mukaan Andorraa pidettiin kerran Ranskan ja Espanjan yhteishallintoalueena, vaikka se luokitellaankin yleisesti ruhtinaskunnaksi, koska se on suvereeni valtio, ei yhden tai useamman vieraan vallan hallussa. Valtionpäämiehen virkaa jakaa kuitenkin virallisesti kaksi ulkomaalaista, joista toinen on Ranskan presidentti, nykyinen Emmanuel Macron, ja toinen Espanjan Urgellin piispa Joan Enric Vives Sicília.^[10]

• Liittoutuneiden miehittämä Saksa ja myöhemmin Itä-Saksa, Länsi-Saksa ja Länsi-Berliini olivat liittoutuneiden valvontaneuvoston hallinnassa, joka koostui Ranskan, Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustajista vuosina 1945–1990.
• Vuonna 688 Bysantin keisari Justinianus II ja umaijadikalifi Abd al-Malik ibn Marwan päättivät sopimuksessa yhteishallintoalueen perustamisesta Kyprokselle. Saarella perimät verot jaettiin tasapuolisesti osapuolten kesken. Järjestely kesti noin 300 vuotta, vaikka samaan aikaan mantereen osapuolten välillä oli melkein jatkuvaa sodankäyntiä.
• Fellesdistrikt oli Venäjän ja Norjan välinen yhteishallintoalue vuodesta 1684 vuoteen 1826.
• Anglo-egyptiläinen Sudan oli Egyptin ja Britannian yhteishallintoalue vuosina 1899–1956
• Itävalta ja Unkari hallitsivat yhdessä Bosnia ja Hertsegovinaa yhteishallintoalueena vuosina 1908–1918, vaikka molemmat maat olivat osa Itävalta-Unkaria.
• Brömsebäckin rajajoen luodon ei katsottu kuuluvan kumpaankaan (tai molempiin) Tanskalle ja Ruotsille.
• Kuurinmaan herttuakunta oli Liettuan suurruhtinaskunnan ja Puolan kruunun yhteishallintoalue vuosina 1726–1795.
• Kroatian itsenäinen valtio oli natsi-Saksan ja fašistisen Italian yhteishallintoalue vuoteen 1943 saakka^{[11][12][13][14]}
• Abariringa ja Enderburyn saaret olivat brittiläis-amerikkalainen yhteishallintoalue vuodesta 1939 vuoteen 1979, jolloin niistä tuli osa Kiribatia
• Couto Misto jaettiin vuoteen 1864 asti Espanjan ja Portugalin yhteishallintoalueeksi
• Friisinmaan kreivikunta oli Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallinnossa vuodesta 1165 lähtien ja se oli vuosina 1165 - 1493 Hollannin läänin ja Utrechtin prinssipiispakunnan yhteinen yhteishallintoalue
• Anglo-egyptiläinen Sudan oli laillisesti egyptiläis-brittiläinen yhteishallintoalue vuodesta 1899 vuoteen 1956, vaikka todellisuudessa Egyptillä ei ollut muuta roolia alueen hallinnossa kuin joidenkin egyptiläisten hallintovirkamiesten länsä olo hallinnossa: kaikki poliittiset päätökset tekivät Yhdistynyt kuningaskunta ja maan kenraalikuvernöörit olivat brittiläisiä. ^[15]
• Hadfin alue Al-Buraimin maakunnassa Omanissa, hallittiin aikoinaan yhdessä Ajmanin emiraatin kanssa. Sulttaani Said bin Taimur allekirjoitti Hadf-vyöhykkeen määrittelevän sopimuksen Salalahissa 26. huhtikuuta 1960 ja Ajmanin hallitsija^[16] šeikki Rashid bin Humaid Al Nuaimi III 30. huhtikuuta 1960 Ajmanissa. Tämä edellytti Ajmanin hallitsijan ja Muscatin hallinnon alaisten seikkien yhteistä valvontaa alueella. Se antoi Ajmanin hallitsijalle mahdollisuuden jatkaa zakatin (islamilaisen veron) keräämistä alueella. Ajmanin hallitsija ei kuitenkaan saanut puuttua paikallisten heimon, Bani Ka'abin (Banu Kaabin haaran) asioihin, jotka olivat yksin Muscatin vallan alaisten šeikkien vastuulla. Sopimus irtisanottiin myöhemmin.
• Pyhä saksalais-roomalaisen valtakunnan alueella oli lukuisia yhtteishallintolueita sen rajojen sisällä. Monet prinssit ja erityisesti keisarilliset ritarit ja kreivit panttassivat omistusoikeudensa tai maaoikeudet keisarille. Suurin osa näistä sijaitsi Swabian piirissä, lähellä keisarin henkilökohtaisia ​​alueita Itävallassa. Jotkut yhtteishallintolueet jaettiin pienempien ruhtinaiden kesken, erityisesti tapauksissa, joissa perinnöt olivat yhteisiä ruhtinaskunnan haarojen hallussa. Kiistat yhtteishallintolueisiin alistettiin Wetzlarin keisarilliseen hoviin tai vedottiin itse keisariin.Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan alueella sijaitsevat yhtteishallintolueet olivat:
  • Bergedorfin kaupunki oli Hampurin ja Lyypekin keisarillisten kaupunkien yhteishallintoalue, ja sopimusehtoja jatkettiin Pyhän-saksalais-roomalaisen valtakunnan hajoamisen jälkeen vuoteen 1868 asti, jolloin Lyypekki myi oikeutensa Bergedorfissa Hampurille.
  • Erfurtin kaupunki 1100-luvulta kolmikymmenvuotiseen sotaan asti jaettiin Mainzin vaaliruhtinaskunnan ja Gleichenin kreivien välillä, jälkimmäiset korvattiin kaupunginvaltuustolla vuonna 1289
  • Friisinmaan kreivikunta (Länsi-Friisinmaa) oli vuosina 1165–1493 Hollannin kreivikunnan ja Utrechtin prinssipiispakunnan yhteinen asunto, sitten taas 25. lokakuuta 1555 asti keisarillisen hallinnon alaisuudessa.
  • Keisarillinen Holzhausenin kylä oli osittainen yhteishallintoalue, josta kaksi kolmasosaa kuului välittömästi keisarille ja loput kolmannes eri maanomistajille.
  • Maastrichtin kaupunki oli yhteishallintoalue viisi vuosisataa vuoteen 1794 asti. Se jaettiin Liègen prinssipiispakunnan ja Brabantin herttuakunnan välillä, jälkimmäisen korvasi Alankomaiden tasavalta vuonna 1632.
  • Nennigin kylä oli Trierin piispakunnan, Lothringenin herttuakunnan (osa Ranskan kuningaskuntaa vuodesta 1766) ja Luxemburgin herttuakunnan yhteishallintoalue , kunnes vallankumouksellinen Ranska liitti sen liittoonsa vuonna 1794.
  • Sponheimin lääniä hallitsivat 1400-luvulta lähtien Badenin markiisit, Reinin Kurpfalz ja Veldenzin, myöhemmin Pfalzin-Simmernin, Pfalzin Zweibrückenin ja Pfalzin-Birkenfeldin kreivit ja Veldenzin perillisinä.
• Krakovan vapaakaupunki oli Preussin, Itävallan ja Venäjän yhteishallintoalue vuodesta 1815 vuoteen 1846, jolloin Itävalta liitti sen alueeseen.
• Nauru oli kolmen maan yhteishallintoalue, jota hallinnoivat Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdistynyt kuningaskunta vuosina 1923–1942 ja jälleen vuonna 1947 huoltohallintoalueen itsenäisyyteen saakka 1968.
• Nennigin kylä oli Trierin piispakunnan, Lorrainen (Ranskan kuningaskunta vuodesta 1766) ja Luxemburgin herttuakunnan yhteishallintoalue siihen saakka, kunnes vallankumouksellinen Ranska vuonna 1794 liitti sen itseensä.
• Moresnet jaettiin vuodesta 1816 vuoteen 1919 Alankomaiden ja Preussin kesken
• Uudet Hebridit olivat Ranskan ja Britannian yhteishallintoalue vuonna 1906, kunnes se itsenäistyi vuonna 1980 itsenäisenä Vanuatuna.
• Pohjois-Dobrudzha jaettiin keskusvaltojen (Saksa, Itävalta-Unkari ja Bulgaria) kesken ensimmäisen maailmansodan aikana.^[17]
• Oregon oli angloamerikkalainen yhteishallintoalue vuodesta 1818 vuoteen 1846. Se muuttui myöhemmin osaksi Yhdysvaltoja ja Kanadaa
• Samoan saaret olivat vuosina 1889–1899 Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen yhteishallintoalue. Siitä tuli myöhemmin Samoa ja Amerikan Samoa.
• Schleswig, Holstein ja Lauenburg olivat Itävallan ja Preussin yhteishallintoalue. Kaksi Saksalaista valtiota liittyivät siihen vuonna 1864 toisen Schleswig-sodan jälkeen. Seuraavan vuoden Gastein-yleissopimuksen mukaan Lauenburgista tuli Preussin yhteishallintoalue ja Itävalta hallitsi Holsteiniä ja Preussi Schleswigiä. Vuonna 1866, Itä-Preussian sodan jälkeen, Itävalta siirsi jäljellä olevilla oikeuksillaan sen Preussille. Preussia perusti myöhemmin Schleswig-Holsteinin maakunnan, joka jakautui Saksan ja Tanskan kesken Versaillesin sopimuksessa.
• Sponheimin kreivikuntaa Pyhässä saksalais-roomalaisessa valtakunnassa hallitsivat 1500-luvulta lähtien Badenin markiisit, Kurpfalzin ja Veldenzin kreivit
• Espanjan Alankomaista tuli Englannin ja Alankomaiden yhteishallintoalue vuonna 1706 Espanjan perimyssodan aikana, kunnes Utrechtin ja Rastattin rauhansopimukset päättivät sodan 1713/14.^[18]
• Togomaa entinen Saksan protektoraatti, oli Ranskan ja Englannin yhteishallintoalue, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan miehittäessä sen 26. elokuuta 1914 siihen asti, kun se jaettiin 27. joulukuuta 1916 Ranskan ja Britannian alueisiin. Jaetusta Togomaasta tuli kaksi erillistä mandaattialuetta 20. heinäkuuta 1922: Brittiläinen Togomaa, joka liittyi osaksi Kultarannikkoa vuonna 1956, ja Ranskan Togomaa joka itsenäistyi Togon tasavaltana
• Zaporižžjian Ših oli Venäjän ja Puola-Liettuan välinen lyhytaikainen yhteishallintoalue, perustettiin vuonna 1667 Andrusovon rauhassa.
• Tangerin kansainvälinen vyöhyke, joka nimellisesti kuului Marokon suvereniteettiin, jota useat Euroopan valtiot hallinnoivat yhdessä. Se palautettiin Marokon täysivaltaisuuteen vuonna 1956.
• Vuosina 1913–1920 Huippuvuoret oli neutraali yhteishallintoalue 9. helmikuuta 1920 tehdyssä Huippuvuorten sopimuksessa tunnustetaan Norjan suvereeniteetti kaikkiin Huippuvuorten arktisiin saaristoihin. Suvereniteetin käyttämiseen liittyy kuitenkin tiettyjä määräyksiä, eikä kaikkia Norjan lakeja sovelleta Huippuvuorilla. Alun perin sopimus oli rajattu yhdeksään allekirjoittajavaltioon, mutta nykyisin yli 40 valtiota on allekirjoittanut sopimuksen. Minkä tahansa allekirjoittaja maan kansalaiset voivat asettua asumaan saaristoon. Tällä hetkellä vain Norjan ja Venäjän kansalaiset käyttävät tätä oikeutta.
• Vuonna 1992 Etelä-Afrikka ja Namibia perustivat yhteisen hallintoviranomaisen Walvis Bayn enklaviin, ennen kuin se siirtyi kokonaan osaksi Namibiaa vuonna 1994.^[19]
• Saudi-Arabian ja Kuwaitin välinen neutraali vyöhyke perustettiin vuonna 1922 Uqairin sopimuksella. Se oli 2 000 neliökilometrin suuruinen alue, joka oli suunniteltu majoittamaan beduiinikansaa,nomadiryhmä, joka ylitti säännöllisesti Saudi-Arabian ja Kuwaitin rajan. Alue jaettiin vuonna 1970 sen jälkeen, kun vyöhykkeen läheltä vuonna 1938 oli löydetty öljyä ja spekulaatio siitä että yhteishallintoalueelta löytyisi myös öljyä..

• Vuonna 2019 Australian entinen pääministeri Kevin Rudd ehdotti, että Australian tulisi harkita "perustuslaillisesta yhteishallintoalueesta" Tuvalun, Kiribatin ja Naurun kanssa ratkaisuna ilmastonmuutoksen vaikutuksiin saarilla. Ruddin ehdotuksessa oli se, että näiden saarten kansalaisille tarjotaan Australian kansalaisuus ja muutto-oikeus Australian alueelle vastineeksi siitä, että Australia saisi näiden aluevedet ja talousalueet ja kalastuksen haltuun.^[20]
• Vuonna 2001 Britannian hallitus neuvotteli Espanjan kanssa ehdotuksesta yhteisestä suvereniteetista Gibraltarilla. Gibraltarilaiset hylkäsivät aloitteen vuoden 2002 kansanäänestyksessä.^[21][22]
• Vuonna 2012 Kanadan ja Tanskan hallitukset olivat lähellä sopimusta Hansinsaaren julistamisesta yhteishallintoalueeksi vuosikymmenien kiistan jälkeen. Tanskan, Grönlannin, Kanadan ja Nunavutin hallitukset tekivät 11. kesäkuuta 2022 kompromissin Hansaaren jakamisesta kahtia 17 vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Kanadan, Tanskan ja Grönlannin ulkoministerit allekirjoittivat 14.6.2022 sopimuksen saaren jakamisesta. Tämän vuoksi Kanadalla ja Tanskan kuningaskunnalla on yhteinen raja Grönlannissa joka on pituudeltaan 1 280 metriä, joka seuraa saaren pinnassa olevaa repeämää, joka kulkee pohjoisesta etelään lähellä saaren keskustaa ja muodostaa rajan. puoliympyrän läntisimmän osan kanssa.
• Kahden valtion ratkaisun vaihtoehdoksi Israelin ja Palestiinan konfliktissa on yhteishallintoalue on otettu vaihtoehdoksi jakaa muun muassa Jerusalem yhteishallintoalueeksi Israelin ja Palestiinan välillä.
• Britannian ja Kiinan kansantasavallan välisissä neuvotteluissa vuosina 1983–1984 Hongkongin suvereniteetin siirrosta Hongkongin suvereniteetin ja sen riippuvuussuhteiden siirtämisestä Kiinan kansantasavallalle toteutettiin, kun taas Britannia olisi säilyttänyt alueen yhteishallintoalueena.^[23] Ehdotus hylättiin ja neuvottelut päättyivät siihen, että Britannia sitoutui luopumaan kaikista Hongkongin oikeuksista vuoteen 1997 mennessä.
• Ehdotuksesta jakaa Belgia Flanderiksi ja Valloniaksi on luoda Brysselistä yhteishallintoalue.
• Uusi Irlanti -foorumi ehdotti vuonna 1984 Britannian ja Irlannin tasavallan yhteistä viranomaista Pohjois-Irlantiin. Britannian hallitus torjui tämän ehdotuksen. Vuoden 1998 Pitkänperjantain sopimus loi Pohjois-Irlantiin hajautetun vallanjaon, jota johtavat pääministeri ja varapääministeri yhdessä. Britannian ja Irlannin hallitusten ehdotus Pohjois-Irlannin yhteishallinnosta tuli uudelleen esiin vuonna 2017 sen jälkeen, kun Irlannin kysymys tuli Brexitiä koskevissa neuvotteluissa esille.^[24]
• Kroatian itsenäisyyssodan aikana konfliktin rauhanomaisesta ratkaisemisesta sisältyi yhteishallintoalueen perustaminen. Vuonna 1991 serbialainen asianajaja Smilja Avramov esitteli kroatialaisille neuvotteilijoille yhteishallintoalueen perustamiseksi serbien hallitsemille alueille.^[25] Sodan myöhemmissä vaiheissa, vuosina 1994 ja 1995, brittidiplomaatit esittelivät aluevaihtoehdotuksissa, joihin sisältyi ajatus yhteishallintoalueen perustamisesta Kroatian ja Ranskan Jugoslavian (Serbia ja Montenegro) välille itseneksi julistautuneen Itä-Slavonian, Baranja ja Länsi-Slavonian ja Syrmian kesken.^[26] Kroatian ulkoministeri Mate Granić väitti myöhemmin, että hän hylkäsi idean vuonna 1994.