Wendy O. Williams
| Wendy O. Williams | |
|---|---|
 Plasmatics vuonna 1979 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Wendy Orlean Williams |
| Syntynyt | 28. toukokuuta 1949 Webster, New York |
| Kuollut | 6. huhtikuuta 1998 (48 vuotta) Storrs, Connecticut |
| Ammatti | Muusikko, näyttelijä, seksityöläinen, aktivisti, luonnonsuojelija. |
| Puoliso | Rod Swenson |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Wendy O Williams |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1978–1998 |
| Tyylilajit | punk |
| Soittimet | saksofoni, klarinetti ja kitara |
| Yhtyeet | Plasmatics |
| Levy-yhtiöt | Passport Records ja Profile Records |
 Nimikirjoitus | |
| Palkinnot | |
| Grammy Award | |
| Aiheesta muualla | |
| www.wendyowilliams.com | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]  | |
| Infobox OK | |
Wendy Orlean Williams, paremmin tunnettu nimellä Wendy O. Williams oli amerikkalainen rock-laulaja, seksityöläinen, näyttelijä ja rock -yhtye The Plasmaticsin keulahahmo.[1]
Hän oli aikansa kiistanalaisimpia laulajia. Hänet tunnettiin avoimen seksuaalisesta lavaesiintymisestä. Hän oli myös eläinten oikeuksia ajanut ympäristöaktivisti. Hän teki itsemurhan 48-vuotiaana. [1]
Elämä
Wendy Orlean Williams syntyi Websterissä, New Yorkissa (Rochesterin lähiö), ja kävi R. L. Thomas Public High Schoolia, jonka hän lopetti kesken 9. luokalla. 16-vuotiaana hän lähti kotoaan ja liftasi Floridaan ja sitten Eurooppaan. Hän työskenteli kokkina Lontoossa ja tanssijana kiertävässä tanssiryhmässä.[1]
Vuoteen 1978 mennessä hän oli palannut Kaliforniaan ja teki seksityötä ammatikseen. Hän alkoi myös esiintyä aikuiselokuvissa, mukaan lukien hänen tunnetuin aikuiselokuvansa "Candy Goes to Hollywood" (1979).[1]
The Plasmatics
Vuonna 1978 manageri Rod Swenson rekrytoi hänet mukaan vasta perustettavaan punk rock -yhtyeeseen, Plasmaticsiin, joka debytoi New Yorkin CBGB-klubilla. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan Swensonista tuli hänen jatkuva kumppaninsa ja rakastajansa.[1]
Plasmatics tuli tunnetuksi villeistä konserteistaan, jotka usein johtivat oikeudenkäynteihin. He sahasivat moottorisahalla kitaroita, rikkoivat televisioita, räjäyttivät vahvistimia ja kaatoivat valotrusseja esityksissään. Wendy esiintyi usein lavalla pukeutuneena vain strategisesti sijoitettuihin sähköteipinpaloihin.[1]
Tammikuussa 1981 Milwaukee poliisi pidätti hänet lavalla simuloidun seksin vuoksi. Pidätyksen aikana hän väitetysti kiroili poliiseille ja vastusti heitä, mikä johti syytteisiin poliisin pahoinpitelystä ja viranomaisen vastustamisesta. Kaikki syytteet lopulta hylättiin.[1]
Myöhemmin samana vuonna hänet pidätettiin uudestaan Clevelandissa säädyttömyys syytteiden vuoksi, kun hän esiintyi konsertissa alasti, vain parranajovaahdon peittämänä ja simuloiden seksiä. Hänet vapautettiin oikeudessa. [1]
Marraskuussa 1981 hän päätyi jälleen uutisiin, kun hänet tuomittiin vuodeksi valvontaan ja 35 dollarin sakkoihin vapaana työskennelleen valokuvaajan lyömisestä, joka yritti ottaa hänestä valokuvan tämän ollessa lenkillä Chicagossa. Huolimatta ongelmistaan virkavallan kanssa ja kiistanalaisesta tyylistään, johon kuuluivat hänen tunnusmerkkinsä irokeesi-kampaus ja lähes alastomana esiintyminen, hänet nimitettiin vuonna 1985 Grammy-palkinnon saajaksi parhaana naisrocklaulajana. Yhtyeen esityksissä oli säännöllisesti mukana näyttäviä teatraalisia elementtejä. Englannin kiertueella yhtye esiintyi Tom Snyderin juontamassa "Tomorrow" TV show'ssa, jossa he räjäyttivät auton TV studion lavalla. Vuosina 1981–1988 Plasmatics hajosi useasti, mutta Wendy teki useita sooloesiintymisiä ja sooloalbumeja.[1]
Luonnonsuojelu ja aktivismi
Plasmaticsin hajoamisen jälkeen hänen uransa alkoi hiipua 1990-luvulla, mikä johti hänet masennukseen. Wendy ja Swenson muuttivat vuonna 1995 Connecticutiin, missä Wendy työskenteli eläinten oikeuksien ja kasvisruokailun puolestapuhujana. Hän perusti säästämillään rahoilla luonnonsuojelualueen, The Quiet Corner Wildlife Centerin.[1] Wendy teki myös vapaaehtoistyötä paikallisessa eläinsuojassa ja otti asiakseen hoitaa oravanpoikasia.[2]
Wendy O Williamsin ja Plasmaticsin albumi Maggots: The Record (1987) on yksi ensimmäisiä ilmastonmuutosta käsitteleviä rock albumeja. Levyn teemoja ovat ympäristön hyväksikäyttö, fossiilisten polttoaineiden liika käyttö, kasvihuoneilmiö sekä ilmastonmuutos. Wendy lauloi aiheista, jotka eivät olleet lainkaan yleisessä tietoisuudessa tuolloin.
Itsemurha
Wendy oli yrittänyt itsemurhaa aikaisemmin, mutta ei saanut tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa. Esimerkiksi vuonna 1993 Wendy iski itseään rintaan veitsellä ja vuonna 1997 hän otti tahallaan yliannostuksen lääkkeitä.[2]
Kuolinpäivänään, 6. huhtikuuta 1998, hän jätti iltapäivällä lahjoja kumppanilleen, Rod Swensonille, mukaan lukien hänen suosimiaan nuudeleita. Sitten Wendy käveli metsään, syötti eläimiä ja ampui aseella itseään päähän. Swenson palasi heidän kotiinsa myöhemmin ja löysi asunnosta itsemurhaviestin. Hän löysi läheisestä metsästä Wendyn ruumiin ja pistoolin vierestä. [2] Wendyn itsemurhaviestissä luki:
"Elämäni ottaminen ei ole asia, jota teen ilman paljon harkintaa. En usko, että ihmisten pitäisi riistää oma elämänsä ilman syvällistä ja harkittua pohdintaa pitkän ajan kuluessa. Uskon kuitenkin vahvasti, että oikeus tehdä niin on yksi perustavanlaatuisimmista ihmisoikeuksista, joka kenellä tahansa vapaassa yhteiskunnassa tulisi olla. Minulle suuri osa maailmasta ei ole järkevä, mutta tunteeni siitä, mitä olen tekemässä, kaikuvat kirkkaasti sisäkorvassani ja paikassa, jossa ei ole minää, vain rauhaa." Hän oli 48-vuotias.[1]
Soolotuotanto
- Wendy And Lemmy (7" single, 1982)
- W.O.W. (LP, 1984)
- It's My Life/Priestess (7" single, 1984)
- Fuck 'N' Roll (Live) (Cassette EP, 1985)
- Kommander Of Kaos (LP, 1986)
- Deffest And Baddest (LP, 1987)
- Fuck You!!! And Loving It: A Retrospective (LP, 1988)
| ||||||||||||||||||
Lähteet:
- ↑ a b c d e f g h i j k Benson, Elaine Kit & Benson, Morgan: Wendy O. Williams (1949-1998) - Find a Grave Memorial Find a Grave Memorial. Viitattu 6.9. 2024.
- ↑ a b c Molotkow, Alexandra: On Suicide, Wendy O. Williams, and the Art of Life Hazlit. Viitattu 6.9.2024.
