Tetraklorokultahappo

Tetraklorokultahappo
Tunnisteet
CAS-numero 16903-35-8
PubChem CID 10925836, 122706823 ja 57481028 28133, 10925836, 122706823 ja 57481028
Ominaisuudet
Molekyylikaava H[AuCl4]
Moolimassa 339,778
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine
Tiheys 3,9 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen
Infobox OK

Tetraklorokultahappo (H[AuCl4]) on kullan, kloorin ja vedyn muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden kultayhdisteiden ja kultapinnoitteiden valmistamiseen, lasin värjäämiseen sekä elektronimikroskopiassa.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa tetraklorokultahappo on keltaista tai oranssia kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan kidevedelliset tri- ja tetrahydraatit (H[AuCl4]·4H2O). Tetraklorokultahappo liukenee erittäin hyvin veteen ja eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja dietyylieetteriin. Sen vesiliuokset ovat voimakkaasti happamia ja syövyttäviä.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö

Tetraklorokultahappoa voidaan valmistaa liuottamalla kultaa kuningasveteen ja haihduttamalla vesi pois.[2][4]

Au + HNO3 + 4 HCl → HAuCl4 + NO + 2 H2O

Tetraklorokultahappoa käytetään pinnoitettaessa muita metalleja elektrolyyttisesti kullalla, muiden kultayhdisteiden ja Cassiuksen kultapurppuran valmistamiseen, lasin värjäämiseen tummanpunaiseksi[1][2][4][3] sekä kultananohiukkasten valmistamiseen[5]. Yhdistettä käytetään elektronimikroskopiassa biologisten näytteiden käsittelyyn[6].

Lähteet

  1. ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 328–329. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
  2. ↑ a b c J. G. Cohn, Eric W. Stern & Samuel F. Etris: Gold and Gold Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 467. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Hermann Renner, Günther Schlamp, Dieter Hollmann, Hans Martin Lüschow, Peter Tews, Josef Rothaut, Klaus Dermann, Alfons Knödler, Christian Hecht, Martin Schlott, Ralf Drieselmann, Catrin Peter & Rainer Schiele: Gold, Gold Alloys, and Gold Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
  5. ↑ Rajib Ghosh Chaudhuri & Santanu Paria: Gold‐Based Core/Shell and Hollow Nanoparticles, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)
  6. ↑ Lorette C. Javois: Immunocytochemical Methods and Protocols, s. 299. Humana Press, 1994. ISBN 978-0-89603-285-X. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2020). (englanniksi)