Suomen erämaalaki
Luonnonsuojelu
- Ramsarin kosteikkosopimus 1971
- Euroopan talousyhteisö 1979–1992
- Euroopan yhteisö 1992–
- lintudirektiivin I liite
- luontodirektiivin II, III, IV ja IV (a) liite
- Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö
- erämaalaki
- koskiensuojelulaki
- luonnonsuojelulaki
- lehtojensuojeluasetus
- Suomen luonnonsuojeluohjelmat
Ympäristöhallinto
- BirdLife International
- Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestö
- Greenpeace
- Luonto-Liitto
- Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto
- Suomen luonnonsuojeluliitto
- WWF
Teemasivu
n • k • m
Suomen erämaalaki (SDK 62/1991[1]) on erityislaki, joka kohdistuu Lapissa oleviin erämaihin. Vastuuministeriönä toimii Suomen ympäristöministeriö.
Lain tarkoituksena on perustaa erämaa-alueita alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi.
Sovellusala
Erämaa-alueet:
Erämaa-alue | Kunnat | Pinta-ala |
---|---|---|
Hammastunturi | Inari, Sodankylä ja Kittilä | 1 820 km² |
Kaldoaivi | Utsjoki ja Inari | 2 940 km² |
Kemihaara | Savukoski | 310 km² |
Käsivarsi | Enontekiö | 2 210 km² |
Muotkatunturi | Inari ja Utsjoki | 1 570 km² |
Paistunturi | Utsjoki ja Inari | 1 570 km² |
Pulju | Kittilä ja Enontekiö | 610 km² |
Pöyrisjärvi | Enontekiö | 1 280 km² |
Tarvantovaara | Enontekiö | 670 km² |
Tsarmitunturi | Inari | 150 km² |
Tuntsa | Salla ja Savukoski | 210 km² |
Vätsäri | Inari | 1 550 km² |
Lähteet
- ↑ Erämaalaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 31.8.2022.