Sophie (Itävallan arkkiherttuatar)

Sophie
Itävallan arkkiherttuatar Baijerin prinsessa
Arkkiherttuatar Sophie, Joseph Karl Stieler 1830
Syntynyt	Sophie Friederike Dorothea Wilhelmine 27. tammikuuta 1805 Nymphenburgin linna, München, Baijeri
Kuollut	28. toukokuuta 1872 (67 vuotta) Wien, Itävalta-Unkari
Hautapaikka	Keisarillinen krypta, Wien
Puoliso	Frans Kaarle (vih. 1824)
Lapset	Frans Joosef Maksimilian I Karl Ludvig Maria Anna Ludwig Victor
Suku	Wittelsbach
Isä	Maksimilian I Joosef
Äiti	Karoliina
Uskonto	roomalaiskatolisuus

Sophie Friederike Dorothea Wilhelmine von Bayern (27. tammikuuta 1805 Nymphenburgin linna, München, Baijeri – 28. toukokuuta 1872 Wien, Itävalta-Unkari) oli Baijerin prinsessa, Itävallan arkkiherttuatar ja Itävallan keisari Frans Joosefin äiti. Hän oli merkittävä vallankäyttäjä Itävallassa poikansa hallitsijakauden alkuvuosina.^[1]

Sophien vanhemmat olivat Baijerin kuningas Maksimilian I Joosef ja tämän toinen puoliso maakreivitär Friederike Karoline Wilhelmine von Baden (1776–1841). Hänellä oli seitsemän sisarustapuolta ja viisi sisarusta. Hän oli Saksin kuningatar Maria Annan (1805–1877) kaksoissisar, joka oli hänelle läheinen ja jota hän palvoi. Hänen sisarestaan Elisabet Ludovikasta tuli Preussin kuningatar, sisar Ludovika Wilhelmine (1808–1892), joka avioitui Baijerin herttua Maksimilian Max Joosefin kanssa, oli Itävallan keisarinna Elisabetin (Sisi) äiti ja sisar Amaliesta tuli Saksin kuningas Juhana I:n puoliso. Vanhin sisarpuoli Auguste Amalia Ludovika (1788–1851) avioitui Eugène de Bauharnais'n kanssa.

Sophie avioitui 4. marraskuuta 1824 Itävallan arkkiherttua Frans Kaarlen kanssa, joka oli keisari Frans I:n ja keisarinna Maria Teresan nuorempi poika. Hänen sisarpuolensa, Baijerin prinsessa Karoline Auguste (1792–1873) oli avioitunut sulhasen leskeksi jääneen isän kanssa vuonna 1816.

Heille syntyi kuusi lasta:

• arkkiherttua, kruununprinssi Franz Joseph (18. elokuuta 1830 – 21. marraskuuta 1916) tuleva Itävallan keisari Frans Joosef I, avioitui serkkunsa Baijerin prinsessa Elisabethin kanssa, heillä oli neljä lasta.
• arkkiherttua Ferdinand Maximilian (heinäkuuta 1832 – 19. kesäkuuta 1867) tuleva Meksikon keisari Maksimilian I, avioitui Belgian prinsessa Charlotten kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä. Teloitettiin ampumalla Meksikossa.
• arkkiherttua Karl Ludvig (30. heinäkuuta 1833 – 19. toukokuuta 1896) avioitui 1) serkkunsa Saksin prinsessa Margarethan (1840–1858) kanssa, avioliitto vuosina 1856–1858, ei jälkeläisiä 2) Maria Annunziata, Molempain Sisilian prinsessa (1843–1871) avioliitto 1862–1871, heillä oli kolme poikaa ja yksi tytär 3) Portugalin infanta Maria Theresa (1855–1944) avioliitto 1873–1896, heillä oli kaksi tytärtä. Hän oli arkkiherttua Franz Ferdinandin isä, jonka salamurha vuonna 1914 laukaisi ensimmäisen maailmansodan. Hän oli poikansa arkkiherttua Otto Franzin kautta myös Itävallan viimeisen keisarin, Kaarle I:n isoisä ja tyttärensä arkkiherttuatar Elisabeth Amalien kautta Liechtensteinin kuningassuvun esi-isä.

• Maria Anna (27. lokakuuta 1835 – 5. helmikuuta 1840) kuoli 4-vuotiaana

• 

  kuolleena syntynyt poika (24. lokakuuta 1840)
• arkkiherttua Ludwig Viktor (15. toukokuuta 1842 –18. tammikuuta 1919) kuoli naimattomana

Sophie oli nuoruudessaan läheisissä väleissä Itävallan hovissa eläneen Napoleon II:n kanssa, jonka huhuttiin jopa olleen Sophien pojan Maksimilianin todellinen isä.^[2]

Sophie oli heikkolahjaista aviomiestään huomattavasti määrätietoisempi ja kunnianhimoisempi. Hän oli vahvan monarkian kannattaja, harras katolilainen ja liberaalien uudistusten sekä vähemmistökansallisuuksien itsehallinnon vastustaja. Frans Kaarlen kehitysvammaisen veljen Ferdinand I:n valtakaudella todellinen valta oli kansleri Klemens von Metternichillä, mutta Sophien on sanottu olleen hallitsijaperheen ainoa jäsen, "ainoa mies talossa", joka uskalsi uhmata Metternichin valtaa.^[2]

Kun lapseton keisari Ferdinand joutui vuoden 1848 vallankumouksen aikana luopumaan kruunusta joulukuussa 1848, Frans Kaarle luovutti sen edelleen 18-vuotiaalle pojalleen Frans Joosefille. Sophiesta ei näin tullut keisarinnaa, mutta hän pystyi vaikuttamaan kokemattoman poikansa päätöksentekoon kulissien takana. Kun Frans Joosef ryhtyi palauttamaan itsevaltiutta ja kumoamaan vallankumousvuoden uudistuksia, ”salaiseksi keisarinnaksi” kutsutusta Sophiesta tuli Itävallan liberaalien vihan kohde.^[3]

Sophie järjesti vuonna 1854 Frans Joosefin puolisoksi oman sisarentyttärensä, Baijerin prinsessa Elisabetin. Sophie ja voimakastahtoinen Elisabet ajautuivat kuitenkin valtataisteluun ja olivat kireissä väleissä. Keisarinna Elisabetin elämää kuvaavassa fiktiossa Sophie on yleensä kuvattu juonittelevana anoppina. Sophie vetäytyi syrjään vallankäytöstä sen jälkeen, kun hänen nuorempi poikansa Maksimilian oli teloitettu Meksikon keisarikunnan romahdettua vuonna 1867.^[3]

Hän ei koskaan toipunut poikansa kuolemasta ja kuoli 67-vuotiaana keuhkokuumeeseen toukokuussa 1872.

• Bled, Jean-Paul: Sophie de Habsbourg: L’impératrice de l’ombre. Paris: Perrin, 2018. ISBN 978-2-262-06539-3.
• Ehrlich, Anna – Bauer, Christa: Erzherzogin Sophie: Die starke Frau am Wiener Hof. Wien: Amalthea, 2016. ISBN 978-3-99050-024-8.
• Holler, Gerd: Sophie, die heimliche Kaiserin: Mutter Franz Joseph I. Wien: Amalthea, 1993. ISBN 3-85002-345-1.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sophie (Itävallan arkkiherttuatar) Wikimedia Commonsissa

• Sophie, Friederike Erzhgn. von Österreich. Österreichisches Biographisches Lexikon.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Tšekki Henkilöt Deutsche Biographie Muut RISM IdRef