Ruteniumdioksidi

Ruteniumdioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 12036-10-1
PubChem CID 82848
Ominaisuudet
Molekyylikaava RuO2
Moolimassa 133,07
Ulkomuoto Sininen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 1 300 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 6,97 g/cm[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen
Infobox OK

Ruteniumdioksidi eli rutenium(IV)oksidi (RuO2) on rutenium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä sekä elektroniikan valmistuksessa.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa ruteniumdioksidi on tummansinistä kiteistä ainetta, jonka kiderakenne on samanlainen kuin rutiililla. Yhdisteen värin arvellaan johtuvan siitä, että hapetusastella +IV olevan ruteniumin lisäksi yhdisteessä on pieniä määriä myös muilla hapetusasteilla, esimerkiksi hapetusasteella +III, olevia ruteniumkationeja. Ruteniumdioksidi ei liukene veteen eikä happoihin lukuun ottamatta vetykloridia, johon se liukenee muodostaen kompleksisen heksaklororutenaatti(IV)ionin ([RuCl6]2-).[1][3][4]

Valmistus ja käyttö

Ruteniumdioksidia voidaan valmistaa kuumentamalla ruteniumjauhetta tai ruteniumkloridia ilman läsnä ollessa 1 000 °C:n lämpötilassa.[1][3][4]

Ru + O2 → RuO2

Ruteniumdioksidilla pinnoitettuja titaanianodeja käytetään elektrodeina valmistettaessa kloorikaasua alkaliprosessilla sekä kloraattien valmistuksessa.[5] Yhdistettä käytetään myös katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, ja siitä valmistettuja ohutkalvoja käytetään vastuksien tekemiseen. Näitä vastuksia käytetään muun muassa painetussa elektroniikassa.[3][6]

Lähteet

  1. ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 490. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–86. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2016). (englanniksi)
  3. ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 736. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  4. ↑ a b N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1080. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  5. ↑ Panić, Vladimir et al.: Activity and stability of RuO2-coated titanium anodes prepared via the alkoxide route. J. Serb. Chem. Soc., 2006, 71. vsk, nro 11. Serbian Chemical Society. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Christen M. Giandomenico: Platinum-Group Metals, Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 12.12.2016.