Rikkavoikukat
| Rikkavoikukat | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kladi: | Siemenkasvit |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit |
| Suku: | Voikukat Taraxacum |
| Sektio: | Taraxacum Kirschner & Štĕpánek |
| Synonyymit | |
| |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Rikkavoikukat (Taraxacum sect. Taraxacum, aiemmin käytetty nimi sect. Ruderalia) on voikukkien (Taraxacum) sukuun kuuluva sektio.[1] Siihen kuuluvat pikkulajit kasvavat yleensä 10–50 senttimetriä korkeiksi ja esiintyvät nurmikoilla, joutomailla tai muilla ihmisen muokkaamilla kasvupaikoilla. Rikkavoikukat ovat vihreä- tai punatyvisiä, lehtituntomerkeiltään hyvin vaihtelevia, keltakukkaiset mykeröt ovat 4,5–5,5 cm leveitä ja kukat niissä siitepölyllisiä.
Rikkavoikukkien rajaus on vaihdellut: aiemmin ahovoikukat (sect. Borea), luhtavoikukat (sect. Celtica) ja niittyvoikukat (sect. Hamata) on sijoitettu myös samaan ryhmään. Nykyisen määrittelyn mukaan Suomessa esiintyy 73 vakiintunutta rikkavoikukkaa, joista hakavoikukka (Taraxacum hamosiforme) tulkitaan alkuperäiseksi ja loput lajit uustulokkaiksi.[1][2][3]
Lajeja
- meänvoikukka (Taraxacum aclidiforme)
- linnunjalkavoikukka (Taraxacum acroglossum)
- rihlavoikukka (Taraxacum aequilobum)
- siipivoikukka (Taraxacum alatum)
- uljasvoikukka (Taraxacum altissimum)
- hapsuvoikukka (Taraxacum amplum)
- pyörövoikukka (Taraxacum ancistrolobum)
- kaitasuomuvoikukka (Taraxacum angustisquameum)
- punasuonivoikukka (Taraxacum arrhenii)
- sirovoikukka (Taraxacum borgvallii)
- kielivoikukka (Taraxacum contractum)
- herttavoikukka (Taraxacum cordatum)
- Taraxacum croceiflorum
- Taraxacum cyanolepis
- harvaliuskavoikukka (Taraxacum diastematicum)
- raitavoikukka (Taraxacum dilatatum)
- vihannesvoikukka (Taraxacum ekmanii)
- Taraxacum expallidiforme
- tervavoikukka (Taraxacum fasciatum)
- brunonvoikukka (Taraxacum florstroemii)
- Taraxacum gibbiferum
- halkiovoikukka (Taraxacum glossocentrum)
- riepuvoikukka (Taraxacum glossodon)
- kustaanvoikukka (Taraxacum gustavianum)
- hakavoikukka (Taraxacum hamosiforme)
- myötäsuomuvoikukka (Taraxacum haptolepium)
- hilkkavoikukka (Taraxacum hemicyclum)
- tiheäliuskavoikukka (Taraxacum huelphersianum)
- kaakonvoikukka (Taraxacum idiomorphum)
- Taraxacum imitans
- jättivoikukka (Taraxacum ingens)
- katkovoikukka (Taraxacum interruptum)
- lainevoikukka (Taraxacum interveniens)
- Taraxacum involucratum
- Taraxacum kjellmanii
- kaitalevoikukka (Taraxacum laciniosifrons)
- Taraxacum laciniosum
- leveävoikukka (Taraxacum latissimum)
- lokinvoikukka (Taraxacum lingulatum)
- kurevoikukka (Taraxacum longisquameum)
- hohdevoikukka (Taraxacum lucescens)
- sulkavoikukka (Taraxacum multilobum)
- peikonvoikukka (Taraxacum obliquilobum)
- tylppövoikukka (Taraxacum obtusulum)
- Taraxacum pallescens
- utuvoikukka eli vaaleajalkavoikukka (Taraxacum pallidipes)
- tipsuvoikukka (Taraxacum palmgrenii)
- Taraxacum patens
- kampavoikukka (Taraxacum pectinatiforme)
- tummakehtovoikukka (Taraxacum petterssonii)
- narrivoikukka (Taraxacum piceatum)
- poimuvoikukka (Taraxacum planum)
- hammasvoikukka (Taraxacum polyodon)
- Taraxacum porrigens
- Taraxacum pulcherrimum
- mielonvoikukka (Taraxacum puolannei)
- purppuravoikukka (Taraxacum purpureum)
- artturinvoikukka (Taraxacum railonsalae)
- kaartovoikukka (Taraxacum recurvum)
- kääntövoikukka (Taraxacum retroflexum)
- kallenvoikukka (Taraxacum sahlinii)
- Taraxacum sellandii
- kupuvoikukka (Taraxacum semiglobosum)
- Taraxacum speciosum
- hugonvoikukka (Taraxacum stenoglossum)
- tornivoikukka (Taraxacum stenoschistum)
- Taraxacum subcanescens
- opaalivoikukka (Taraxacum subhuelphersianum)
- haileavoikukka (Taraxacum sublaeticolor)
- hoikkavoikukka (Taraxacum tanyphyllum)
- kolmiliuskavoikukka (Taraxacum trilobatum)
- pisaravoikukka (Taraxacum tumentilobum)
- kultavoikukka (Taraxacum xanthostigma)
Lähteet
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Rikkavoikukat – Taraxacum sect. Taraxacum Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 674. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
|
