Rekottilan linnavuori
| Rekottilan linnavuori | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Rekottilan linnavuori | |
| Koordinaatit | 60.42774°N, 22.74605°E |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Paimio |
| Historia | |
| Tyyppi | Linnavuori |
| Huippukausi | rautakausi, keskiaika |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Rekottilan linnavuori on Varsinais-Suomessa Paimion Kevolassa sijaitseva mahdollinen linnavuori.[1][2]
Linnavuori
Linnavuori sijaitsee Paimion kirkosta 4,2 kilometriä kaakkoon Kevolan länsilaidalla olevalla Katinhäntä nimisen kallion jyrkänteen päällä. Itään pellollepäin aukevan jyrkänteen kohdalla mäki kohoaa 25 metriä pellonreunaa korkeammalle. Kalliomäen koillis- ja kaakkoissivuilla on jyrkänteet ja mäen päällä aukeaa lounaaseen pienempi jyrkänne. Muinaislinnoille tyypillisiä kivivallien rakenteita on löydetty vain lakialueen eteläreunasta. Muiden vallien puuttuminen on hieman ongelmallista muinaislinnoituksen määrittämisen kannalta. Kivistä on myös rakennettu hautaröykkiötä, joista kahta on kaitettu vuonna 1885. Niistä löytyi palanutta luuta. Jos paikka on toiminut pakolinnana, olisi sen lakialue voinut olla noin 30×50 metriä suuri.[1][2]
Alueen hoito ja saavutettavuus
Turku-Helsinki-moottoritie ohittaa kohteen noin 250 metriä etelämpämä. Helpointa on lähestyä linnavuorta Paimion keskustasta käsin yhdystietä 2351 pitkin. Museovirasto on myös hoitanut muinaisjäänöksien aluetta pitämällä sitä puista vapaana niin, että se röykkiöiden ympäristö on avoin ja että jyrkänteet näkyvät ympäristöönsä selvästi. Kohteille johtaa hannunvaakunoin merkitty polku ja paikallinen Paimio-seura on pystyttänyt sinne kaksi opastaulua.[1][2][3]
Alueen hoidosta ovat vastanneet Teija Tiitinen ja Henrik Asplund (1990–1995) sekä Satu Mikkonen-Hirvonen (1998) ja Marja Sipilä (1999).[1][3]
Tutkimukset
Kohde oli tunnettu jo 1800-luvulla, ja vuonna 1885 Hjalmar Appelgren kävi paikalla tutkimassa vuorilinnaa ja kaivoi samalla kertaa kaksi hautaröykkiötä. Muita arkeologisia kaivauksia ei ole tehty. Kohde on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1927 (Allan Lindroos), 1996 (Marianne Schauman-Lönnqvist), 2005 (Eeva Raike) ja 2014 (Kaisa Lehtonen & Satu Mikkonen-Hirvonen). Liisa Tuomi on tehnyt kohteen ympäristössä 23.7.1991 kasvillisuuskartoituksen.[1][3]
Lähteet
- ↑ a b c d e Muinaisjäännösrekisteri: Rekottila Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 3.9.2007. Museovirasto. Viitattu 6.6.2016.
- ↑ a b c Rekottilan linnavuori, Paimio (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.10.2019.
- ↑ a b c Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Rekottilan linnavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 24.2.2016. Museovirasto. Viitattu 27.6.2016.
Kirjallisuutta
- Appelgren, Hjalmar: Kertomus tutkimusmatkasta (4 piirrosta Rekottilan hiittentarhoista sekä yleiskartta, jossa sekä linnavuori että röykkiöt), 1885
- Lindroos, A.: kartta XI = Yleiskartta Rekottilan linnavuoresta, mk 1:500, 1927
- Erkola, Toini: Paimion esihistoria, 1961, s. 60-63
- Tuovinen & Vuorinen: Luettelo Suomen rannikon hautaraunioista. Karhunhammas 14, 1992. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, Arkeologia
Suomen muinaislinnat
