Ratsuväkiprikaati
Ratsuväkiprikaati oli Suomen ratsuväen joukko-osasto, joka perustettiin Lappeenrannassa vuonna 1921. Sen alaisuuteen kuuluivat Uudenmaan rakuunarykmentti ja Hämeen ratsurykmentti.[1]
Talvisodan Ratsuväkiprikaati jalkautettiin hiihtojoukoksi 5. helmikuuta 1940. Jatkosodassa Ratsuväkiprikaati toimi Äänislinnasta käsin kevyen jalkaväen tavoin. Se muistetaan erityisesti Ilomantsin torjuntataisteluista heinä-elokuun vaihteesta 1944.[2]
Ratsuväkiprikaatin komentaja oli kenraalimajuri Georg Palmroth.
Erillinen pataljoona 7 alistettiin talvisodassa Ratsuväkiprikaatille.
Pataljoonan komentaja jääkärimajuri Heikki Saure
- 1.komppania luutnantti evp. Torsti Kääriö
- 2.komppania Luutnantti Jorma Hämäläinen
- 3.komppania jääkärikapteeni Väinö Kallio
- krh. komppania res. luutnantti Pentti Pimiä
- Konekiväärikomppania reservi-insinööriluutnantti Mikael (miikka) Tiusanen
- 1. Erill. konekivääriosasto jääkärikapteeni Martti Räisänen
Lähteet
- Eino Pohjamo - Verinen tanner