Rasite

Rasite (ruots. servitut) on kiinteistöjen välinen, pysyväksi tarkoitettu maankäyttömääräys, joka perustetaan viranomaisen päätöksellä ja merkitään kiinteistörekisteriin.[1]

Kiinteistörasite

Rasite tarkoittaa kiinteistön (yleisimmin tilan) tai kunnan oikeutta käyttää toisen kiinteistön tai muun rekisteriyksikön aluetta tietyllä laissa määritetyllä tavalla. Se ei liity kiinteistön omistajaan eikä ole henkilökohtainen oikeus. Rasitteella tarkoitetaan siis sellaista kiinteistöön kohdistuvaa käyttöoikeutta, jolla pyritään ensisijaisesti edistämään oikeutetun kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä.lähde?

Toisin sanoen rasite on kahden kiinteistön välinen käyttösuhde, jossa toinen, palveleva kiinteistö eli servienssi antaa tie-, johto-, autopaikka- tai muuta sellaista aluetta toisen, oikeutetun kiinteistön eli dominanssin tarpeisiin.[2]

Kiinteistönmuodostamislain 14. luvussa on luettelo maahan kohdistuvista niin kutsutuista kiinteistörasitteista. Muita kuin laissa määriteltyjä rasitteita ei voida viranomaistoimituksessa perustaa ja merkitä kiinteistörekisteriin. Rakennusrasitteista on säädetty erikseen maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:ssä.

Lähteet

  1. ↑ Jokela, Marjut – Kartio, Leena – Ojanen, Ilmari: Maakaari, s. 146. Neljäs, uudistettu painos. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-0641-6.
  2. ↑ Hollo, Erkki J: Johdatus ympäristöoikeuteen, s. 226. Helsinki: Talentum, 2009. ISBN 978-952-14-1372-8.

Aiheesta muualla

  • Kiinteistönmuodostamislain 14. luku: Rasitteet Finlex. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita. Arkistoitu 11.8.2007. Viitattu 15.4.2011.
  • Maankäyttö- ja rakennuslain 158 §: Rakennusrasitteet Finlex. Helsinki. Arkistoitu 2.4.2009. Viitattu 13.12.2012.