Punapietaryrtti
| Punapietaryrtti | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Suku: | Pietaryrtit Tanacetum |
| Laji: | coccineum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Tanacetum coccineum | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Punapietaryrtti eli punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum, syn. Chrysanthemum coccineum) on pietaryrttien sukuun kuuluva ruusunpunakeltainen kasvi.
Ulkonäkö ja koko
Punapietaryrtti on normaalisti korkeudeltaan 50–70 cm, joskus jopa yli 80 cm. Kasvin lehdet ovat kaksinkertaisesti parihalkoiset. Lehdet ovat kiinnittyneet haarautumattomiin versoihin ja kasvi muodostaa mättäitä. Mättäiden keskeltä kasvavat kukkavanat. Jokaisen vanan latvassa on mykerö, jossa laitakukat ovat ruusunpunaiset ja keskusta keltainen. Punapietaryrtti kukkii kesä-heinäkuussa.
Levinneisyys
Punapietaryrtti kasvaa alkuperäislajina Armeniassa, Kaukasuksella ja Iranin pohjoisosissa.[1]
Käyttö
Punapietaryrtti on koristekasvi, jota viljellään näyttävien kukkiensa takia muun muassa Suomessa. Etelämpänä kasvia viljellään hyönteismyrkyksi, jota saadaan kuivatetuista ja jauhetuista mykeröistä. Jauheen myrkkynä vaikuttava aine on pyretriini.[1]
Lähteet
- Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
- 153 monivuotista puutarhakukkaa. Kauppiaitten kustannus OY. ISBN 951-635-218-9.
Viitteet
- ↑ a b Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 181.
| ||||||||||
