Pianosonaatti nro 1 (Schumann)

Robert Schumann sävelsi ensimmäisen pianosonaattinsa fis-mollissa (op. 11) vuosina 1833–1835. Teos koostuu kahdesta pitkästä osasta, joiden väliin jää kaksi lyhyttä osaa. Schumann julkaisi sonaatin alter egojensa nimillä Florestan ja Eusebius. Teoksen neljännessä osassa, rondossa, kuullaan vaihtelua, joka oletettavasti ilmentää säveltäjän alter egojen luonteita; Florestan on levoton ja Eusebius pohtiva. Sonaatista on käytetty lisänimeä "Suuri".[1]

Osat

1. Un Poco Adagio
Esittäjä Maurizio Pollini

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

  1. Introduzione (un poco adagio) – Allegro vivace
  2. Aria: Senza passione, ma espressivo
  3. Scherzo ed Intermezzo: Allegrissimo
  4. Finale: Allegro un poco maestoso

Lähteet

  1. ↑ Allmusic.com: Piano Sonata No. 1 in F sharp minor ("Grosse Sonate"), Op. 11

Aiheesta muualla

  • IMSLP: Ilmaisia nuotteja
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.