Otto (Baijeri)
Tämä artikkeli käsittelee Baijerin kuningasta. 1100-luvulla eläneestä hallitsijasta kerrotaan artikkelissa Otto I (Baijerin herttua).
| Otto | |
|---|---|
 | |
| Baijerin kuningas | |
| Valtakausi | 13. kesäkuuta 1886 – 5. marraskuuta 1913 |
| Edeltäjä | Ludvig II |
| Seuraaja | Ludvig III |
| Sijaishallitsija | Luitpold, Ludvig III |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1848 Kuninkaallinen residenssi, München, Baijeri |
| Kuollut | 11. lokakuuta 1916 (68 vuotta) Fürstenriedin linna, München, Baijeri |
| Hautapaikka | St. Michael, München |
| Koko nimi | Otto Wilhelm Luitpold Adalbert Waldemar |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Maksimilian II |
| Äiti | Marie Friederike |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Otto (27. huhtikuuta 1848 Kuninkaallinen residenssi, München, Baijerin kuningaskunta – 11. lokakuuta 1916 Fürstenriedin linna, lähellä Müncheniä) oli Baijerin kuningas vuosina 1886–1913.[1]
Suku ja koulutus
Otto oli kuningas Maksimilian II:n ja kuningatar Marie Friederiken nuorempi poika. Hänen vanhempi veljensä oli Ludvig II.[1]
Kuningasperhe eli lähellä luontoa. He suosivat erityisesti Allgäun aluetta, Berchtesgadener Landia, mutta myös Itävallan Tirolia. Luonnonläheisyys oli yksi harvoista asioista, joita kuningas ja kuningatar jakoivat poikiensa kanssa. Maksimilian ja Marie Friederike kohtelivat valtaistuimen perillistä Ludwigia erittäin ankarasti, kuten oli melko yleistä ruhtinaiden kasvatuksessa 1800-luvulla. Nuorempi veli Otto sai paljon enemmän kiintymystä äidiltään.[2]
Hän liittyi nuorena Baijerin armeijaan ja osallistui Preussin–Itävallan sotaan vuonna 1866 sekä Saksan–Ranskan sotaan vuosina 1870–1871.[3] Hän osallistui Versailles'n palatsin Peilisalissa Saksan valtion synnyn julistamiseen veljensä sijaisena vuonna 1871. Tämän jälkeen hänen henkinen tilansa huononi nopeasti.[4]
Hänet todettiin vuonna 1872 mielisairaaksi ja vuodesta 1880 lähtien hän joutui elämään jatkuvan tarkkailun alaisena. Myös hänen vanhempi veljensä, kuningas Ludvig II oli mielisairas.[1][3] Heidän isällään Maksimilian II:lla oli ollut koko elämänsä ajan neurologisia oireita, masennusta ja jatkuvaa migreeniä, jotka ovat voineet johtua pitkittyneestä aivokalvontulehduksesta, aivokupasta tai epäonnistuneesta selkärangan leikkauksesta.[5]
Kuningas
Otto tuli hallitsijaksi Ludvigin kuoltua 13. kesäkuuta 1886, mutta todellisuudessa hallitsijana toimi hänen setänsä, sijaishallitsija prinssi Luitpold. Hän asui aluksi Nymphenburgin linnassa, sitten Schleissheimin linnassa ja lopuksi Fürstenriedin metsästyslinnassa, joka rakennettiin erityisesti häntä varten.[4]
Luitpoldin kuoltua 12. joulukuuta 1912 sijaishallitsijaksi tuli tämän vanhin poika prinssi Ludvig, joka 5. marraskuuta 1913 kruunautti itsensä kuninkaaksi nimellä Ludvig III, syrjäyttäen näin serkkunsa Oton. Otto kuitenkin säilytti tittelin "Baijerin kuningas" yli 30 vuotta kuolemaansa asti. [4]
Otto kuoli 68-vuotiaana kolme vuotta myöhemmin Fürstenriedin metsästyslinnassa lähellä Müncheniä.[1][3]
Perintö
Otto, joka ei hallinnut päivääkään, oli Baijerin laillinen kuningas yli 27 vuoden ajan, pidempään kuin kukaan muu.[4]
Hänet on haudattu veljensä Ludvig II:n viereen St. Michaelin jesuiittakirkon kryptaan Müncheniin.[4]
Lähteet
- ↑ a b c d Otto (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.1.2014.
- ↑ Haus der Bayerischen Geschichte - Königreich - Die königliche Familie in der Zeit Maximilians II. hdbg.eu. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1914), s. 1098 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.1.2014.
- ↑ a b c d e Haus der Bayerischen Geschichte - Königreich - Otto I. von Bayern hdbg.eu. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ Haus der Bayerischen Geschichte - Königreich - Die königliche Familie in der Zeit Maximilians II. hdbg.eu. Viitattu 2.9.2024.
| Edeltäjä: Ludvig II | Baijerin kuningas 1886–1913 | Seuraaja: Ludvig III |
| ||||||||||||||||||
