Nikkelijodidi

Nikkelijodidi
Tunnisteet
CAS-numero 13462-90-3
PubChem CID 26038 ja 9948693
Ominaisuudet
Molekyylikaava NiI2
Moolimassa 312,49
Ulkomuoto Musta tai sinivihreä kiteinen aine
Sulamispiste 797 °C[1]
Tiheys 5,83 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 1 540 g/l (25 °C)[2]
Infobox OK

Nikkelijodidi (NiI2) on nikkeli- ja jodidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian reaktioissa.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa kidevedetön nikkelijodidi on väriltään mustaa kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen. Nikkelijodidi on hygroskooppista eli se imee kiderakenteeseensa vettä. Aineesta tunnetaan kidevedelliset tetra- ja heksahydraatit (NiI2·4H2O ja NiI2·6H2O). Heksahydraatti on väriltään sinivihreää. Nikkelijodidi liukenee erittäin hyvin veteen ja liukenee myös hieman etanoliin.[1][2][3][4][5]

Nikkelijodidia valmistetaan nikkelikarbonaatin ja vetyjodidin välisellä reaktiolla.[1][4][5]

NiCO3 + 2 HI → NiI2 + H2O + CO2

Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä muun muassa kytkentäreaktioissa ja usein yhdessä samarium(II)jodidin kanssa.[5]

Lähteet

  1. ↑ a b c d D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.7.2018.
  2. ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–78. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2018). (englanniksi)
  3. ↑ Keith Lascelles, Lindsay G. Morgan, David Nicholls & Detmar Beyersmann: Nickel Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.7.2018
  4. ↑ a b Perry, Dale L. & Phillips, Sidney L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 275. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2018). (englanniksi)
  5. ↑ a b c Kenichi Yamanoi & Shinichi Saito: Nickel(II) iodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2008. Teoksen verkkoversio Viitattu 23.7.2018. (englanniksi)