Musta torni I: Revolverimies

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Revolverimies
The Gunslinger
Uudistetun painoksen kansi (2003)
Alkuperäisteos
Kirjailija	Stephen King
Kansitaiteilija	Steve Stone
Kieli	englanti
Genre	fantasia, kauhu
Julkaistu	1982
Suomennos
Suomentaja	Kari Salminen
Kansitaiteilija	Michael Whelan
Kustantaja	Tammi
Julkaistu	1992
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	224
ISBN	951-31-3331-1
Sarja: Musta torni
Seuraava	Kolme korttia pakasta
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Musta torni I: Revolverimies (engl. The Gunslinger: The Dark Tower I) on Stephen Kingin kahdeksanosaisen Musta torni -sarjan ensimmäinen osa. Revolverimies ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1992, tuolloin pelkästään Musta torni -nimellä. Englanninkielinen alkuteos, alkujaan nimeltään The Dark Tower: The Gunslinger julkaistiin jo 1982. Revolverimiehen lyhyydestä huolimatta Stephen Kingiltä meni kirjan kirjoittamiseen kaksitoista vuotta.

Stephen King aloitti Revolverimiehen kirjoittamisen jo vuonna 1970,^[1][2] jolloin tarina oli aluksi Magazine of Fantasy and Science Fiction -lehdessä julkaistu viisiosainen novellisarja. Kaikki viisi novellia ilmestyivät ensimmäisen kerran vuosina 1978-1981. Näistä lyhyistä kertomuksista muodostui vuonna 1982 ensimmäinen Musta torni -kirja. Vuonna 2003 ilmestyi neljä ensimmäistä Musta torni -kirjaa uudelleen painettuina, joista juuri Revolverimies oli Stephen Kingin kokonaan uudelleenkirjoittama, sillä vuoden 1982 versio Revolverimiehestä oli sisällöltään paikoin ristiriitainen jatko-osiin nähden.

Mystinen revolverimies, nimeltään Roland, vaeltaa kuuman aavikon halki ajaen takaa salaperäistä mustiin puettua miestä. Kylmä ja tunteeton viimeinen Gileadin revolverimies on jahdannut aina saavuttomattomissa olevaa pahaa taikuria jopa vuodattaen paljon verta pienessä Tull-kaupungissa ennen autiomaahan saapumista (sillä mustiin puettu mies taikoi kaikki kaupungin asukkaat käymään revolverimiehen kimppuun), päästäkseen mustiin puetun miehen kiinni saamisen myötä lähemmäksi Rolandin pyhää päämäärää, Mustaa tornia.

Keskellä autiomaata, hylätyllä väliasemalla, Roland kohtaa nuoren Jake-pojan, joka ei ole Rolandin maailmasta kotoisin, mutta ei itse muista aiemmasta elämästään mitään. Rolandille selviää poikaa hypnotisoimalla, että Jake oli aiemmin vuoden 1977 New Yorkista kotoisin, jossa hän kuoli jäätyään auton alle, kenties juuri mustiin puetun miehen tönäisemänä. Roland päättää ottaa Jaken mukaansa, mutta ennen poistumistaan väliasemalta hän käy kellarista etsimässä ruokaa. Siellä hän käy palaveria puhuvan demonin kanssa, jonka ääni kuuluu reiästä, mikä on tukittu pääkallolla. Roland ottaa pääkallosta leukaluun irti ja hän poistuu väliasemalta Jake mukanaan. He matkaavat lopun matkaa autiomaassa sen päättymiseen asti, jonka jälkeen he saapuvat vehreille alueille ennen vuorille saapumista. Roland pelastaa Jaken succubuksen kynsistä, joka osoittautuu oraakkeliksi. Roland taltuttaa oraakkelin käymällä yhdyntää sen kanssa. Tämän jälkeen Roland ja Jake leiriytyvät metsään. Roland antaa Jakelle leukaluun, mutta ennen kuin Roland palaa takaisin leiriin käytyään ensin metsästämässä jotain syömistä, Jake heittää sen pois. Aamulla he jatkavat matkaansa vuorille.

Välissä esitetään takauma Rolandista, kun hän oli vielä Gileadin loistokkaina aikoina nuori, joka vasta opiskeli revolverimieheksi voidakseen aikanaan periä isältään santellipuiset revolverit, jotka ovat kulkeneet satojen vuosien isältä pojalle. Nuoruuden aikoina Roland tiesi Gileadin loiston olevan tuhoontuomittu, kun eräs Hax -niminen kokki paljastuu petturiksi, joka oli liittynyt Gileadin ja revolverimiesten suurimman vihollisen, John Farsonin, puolelle, minkä johdosta Roland seuraa ystävänsä Cuthbertin kanssa, kun Hax hirtetään. Takauma esittää, kuinka Roland saa tietää Rolandin isän neuvonantajalla, Martenilla, olleen salasuhde Rolandin äitiin. Martenin suunnitelman mukaisesti Roland saatiin yllytettyä ennen aikaisesti, vain neljäntoista vuoden ikäisenä, suorittamaan revolverimies-koe, jossa joko kokeen suorittajasta tulee revolverimies tai länteen karkotettu hylkiö. Roland kohtaa revolverimies-opettajansa Cortin, jonka hän voittaa koulutetulla David -haukallaan, tullessaan näin maailman viimeiseksi revolverimieheksi.

Nykyajassa Roland ja Jake saapuvat viimein vuorille, mutta päästäkseen toiselle puolelle he joutuvat kulkemaan vuoren sokkeloisten tunneleiden läpi, jossa he joutuvat toisinaan etenemään hylätyillä kaivosvaunuilla kuilujen takia. Heidän epäonnekseen tunneleita asuttavat "hitaiksi mutanteiksi" kutsutut olennot, joiden ylivoiman edessä he joutuvat pakenemaan. Juuri saavuttaakseen luolan suulla odottavat mustiin puetun miehen Jake uhkaa pudota rikkinäisiltä kiskoilta pohjattomaan kuiluun ja Roland joutuu tekemään suuren valinnan: joko hänen on uhrattava aikaa Jaken pelastamiseen päästäkseen sillä tavoin mustiin puetun miehen jälleen karkuun tai lähdettävä miehen perään ja päästäkseen lähemmäs määränpäätään, Mustaa tornia. Roland ei epäröi valita Tornia, jolloin Jake sanoo Rolandille: "Mene sitten. On muitakin maailmoja kuin tämä." Jake putoaa kuolemaansa.

Uhrattuaan Jaken jatkaa Roland ulos tunneleista ja päätyy näin nuotiolle, jossa mustiin puettu mies odottaa häntä. Mustiin puettu mies ennustaa revolverimiehen tulevan kohtalon Tarok-korteillaan. Tämän jälkeen mustiin puettu mies luo revolverimiehen silmien eteen outoja näkyjä, jonka aikana Roland vaipuu uneen. Kun revolverimies herää, huomaa hän kymmenien vuosien kuluneen hänen vanhettumatta päivääkään. Kauan sitten sammuneen nuotion ääreltä hän löytyy vanhan luurangon, jonka revolverimies olettaa olevan itse mustiin puettu mies. Roland laskeutuu vuorelta ja istuutuu vuoren juurella Länsimeren rantaan miettimään korteista ennustettua tulevaisuuttaan. Hän sanoo lopuksi rakastavansa Jakea.

Näin alkaa Rolandin seuraava taival päästäkseen lähemmäs kohti Mustaa tornia, joka kutsuu häntä.

• Juhani Hinkkanen: Musta torni. Aikakone 2/1992.