Magnus

Magnus
Nimipäivä  
– suomenkielinen
– ruotsinkielinen 19. elokuuta
– ortodoksinen
Muunnelmia Mauno, Maunu, Maunus
Vastineita eri kielissä Magnús
Nimen alkuperä latinaa, suuri
Infobox OKNimi-testi OK

Magnus on miehen etunimi.

Magnus on latinaa ja merkitsee 'suurta'. Nimi on ollut käytössä monien hallitsijoiden lisänimenä ja usean katolisen kirkon pyhimyksen nimenä. Nimen suomenkielisiä vastineita ovat Maunu ja Mauno. Nimeä Maunu käytetään suomen kielessä vakiintuneesti myös Ruotsin ja Norjan keskiaikaisista kuninkaista, joiden alkuperäinen nimi on ollut Magnus. Islannissa nimi kirjoitetaan Magnús.

Nimi on ollut Suomen almanakassa vuosina 1705–1857, jonka jälkeen sen korvasi Mauno sekä myöhemmin almanakkaan päässyt Maunu.

Vuoden 2019 loppuun mennessä Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan Magnus-nimen on Suomessa saanut 3 968 miestä ja alle kymmenen naista.[1]

Tunnettuja Magnuksia

Hallitsijoita ja hallitsijasukujen jäseniä

  • Magnus Maximus (335–388), Rooman keisari 383–388
  • Magnus I Olavsson, Maunu Hyvä (1024–1047), Norjan kuningas 1035–1047, Tanskan kuningas 1042–1047
  • Magnus II Haraldsson, Maunu Haraldinpoika (1048–1069) , Norjan kuningas 1066–1069
  • Magnus Minnisköld (1175–1208), keskiaikainen ruotsalainen magnaatti, Birger Jaarlin isä
  • Magnus (1540–1583), Tanskan prinssi ja Holsteinin herttua, Kristian III:n poika
  • Magnus Vaasa (1542–1595), Itä-Götanmaan ja Dalslandin herttua, Kustaa Vaasan poika

Muita

Kuvitteellisia Magnuksia

Magnus sukunimenä

Magnus on myös seuraavien henkilöiden sukunimi:

  • Heinrich Gustav Magnus (1802–1870), saksalainen fyysikko ja kemisti
  • Johannes Magnus (1488–1544), Ruotsin viimeinen katolinen arkkipiispa ja historioitsija
  • Louis Magnus (1881–1950), ranskalainen taitoluistelija ja jääkiekkovaikuttaja
  • Olaus Magnus (1490–1557), ruotsalainen historioitsija, kirjailija ja kartografi
  • Sandra Magnus (s. 1964), yhdysvaltalainen insinööri ja astronautti.

Lähteet

  • Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  • Vilkuna, Kustaa (toim. Mikkonen, Pirjo): Etunimet. Otava, 2005. ISBN 951-1-18892-5.

Viitteet

  1. Nimipalvelu Digi- ja väestötietoivirasto. Viitattu 5.3.2020.