Kukkula 881:n taistelu

Päivämäärä:	huhti-toukokuu 1967
Paikka:	Khe Sanh, Etelä-Vietnam
Lopputulos:	Yhdysvaltojen voitto

Osapuolet

Yhdysvallat

Pohjois-Vietnam

Komentajat

eversti John P. Lanigan

Vahvuudet

1 400

Tappiot

155 kuollutta
455 haavoittunutta

947 kuollutta

Vietnamin sodan taistelut

Ap Bac – Tonkininlahden välikohtaus – Bình Gia – Vung Be – Đồng Xoài – Operaatio Starlite – Gang Toi – Ia Đrăng – Operaatio Hastings – Operaatio Masher – A Shau – Xa Cam My – Đức Cơ – Long Tần – Operaatio Attleboro – Operaatio Cedar Falls – Tra Binh Dong – Operaatio Bribie – Operaatio Junction City – Operaatio Union – Kukkula 881 – Union II – Ong Thanh – Dak To – Tet-hyökkäys – Khe Sanh – Ensimmäinen Saigonin taistelu – Hue – Lang Vei – Kham Duc – Operaatio Speedy Express – Operaatio Dewey Canyon – Toinen Têt-hyökkäys – Hamburger Hill – Binh Ba – Snuol – Operaatio Tailwind – Operaatio Chenla I – Operaatio Ivory Coast – Operaatio Lam Son 719 – Operation Chenla II – Ban Dong – FSB Mary Ann – Pääsiäishyökkäys 1972 – 1. Quảng Trị – Loc Ninh – An Lộc – Kontum – 2. Quảng Trị – Svay Rieng – Phuoc Long – Buôn Ma Thuột – Operaatio New Life – Xuân Lộc – Truong Sa – Toinen Saigonin taistelu – Operaatio Linebacker I – Operaatio Linebacker II

Kukkula 881:n taistelu oli Vietnamin sodan taistelu, jota käytiin vuonna 1967 Khe Sanhin laaksoa ympäröivillä kukkuloilla, demilitarisoidun vyöhykkeen eteläpuolella.^[1] Pohjois-Vietnamin armeija oli amerikkalaisten tietämättä linnoittanut ja sijoittanut joukkojaan kukkuloille, ja uhkasi Khe Sanhin laaksoa, jossa Yhdysvaltain joukoilla oli tukikohta. Amerikkalaiset uskoivat, että vietnamilaisten tavoitteena on toistaa Điện Biên Phủn taistelu ja sen menestys.^[1] Vietnamilaisjoukkojen ennenaikainen paljastuminen kuitenkin esti suunnitelman onnistumisen. Taistelu oli yksi sodan verisimpiä ja erikoinen siksi, että vietnamilaiset eivät amerikkalaiset kohdatessaan vetäytyneet, vaan kaivautuivat vastarintaan.

Taistelu

Yhteensä 12 päivää kestäneet taistelut alkoivat, kun amerikkalainen viiden hengen tiedustelupartio joutui kukkula 861:lla vietnamilaisten väijytykseen. Amerikkalaiset vastasivat merijalkaväen kahden pataljoonan hyökkäyksellä. Ensimmäinen jalkaväkihyökkäys kukkula 861:n (16°40′36″N, 106°41′13″E) valtaamiseksi epäonnistui ja avuksi pyydettiin tulitukea ilmavoimilta ja tykistöltä. Amerikkalaisten taktiikaksi tuli ottaa vain kevyt taistelukosketus vihollisen paikantamiseksi ja antaa 105 ja 155 mm tykkien, napalmin ja 1000 ja 2000 paunan pommien tuhota vietnamilaistukikohdat. Yhteensä pohjoisvietnamilaisten niskaan pudotettiin 1 000 tonnia napalmia^[1] ja 3 250 tonnia pommeja.^[2]

Toinen yritys kukkula 861:n haltuun ottamiseksi onnistui ja amerikkalaiset jatkoivat itään kukkuloille 881S (16°40′18″N, 106°39′45.2″E) ja 881N (16°41′26.5″N, 106°39′34.5″E) – kukkuloiden nimissä olevat numerot viittaavat kukkulan korkeuteen metreinä. Raskaasta tulivalmistelusta huolimatta korsuihin suojautuneet ja piiloutuneet vietnamilaiset olivat säilyneet hengissä. Kukkulalle 881S edennyt eteläinen amerikkalaispataljoona löysi itsensä vietnamilaisten ympäröimänä ja menetti seuranneessa taistelussa 50 kuolleina ja 150 haavoittuneena, ennen kuin onnistui perääntymään haavoittuneet mukanaan.^[1]

Hyökkäys pohjoista kukkula 881N:ä vastaan johti vietnamilaisten vastahyökkäykseen, jossa kuoli 28 amerikkalaista. Vaikka amerikkalaiset mattopommitusten avulla onnistuivat valtaamaan molemmat kukkulat, jatkoivat pohjoisvietnamilaiset vastahyökkäyksiä amerikkalaistukikohtiin. Etelävietnamilaisten erikoisjoukkojen tukikohdan tuhonneessa hyökkäyksessä kuoli 39, mukaan lukien kaksi amerikkalaista.^[1]

Kukkula 881:n taistelu toi esiin amerikkalaisten uuden M16-rynnäkkökiväärin äärimmäisen epäluotettavuuden. Kun taistelukenttää raivattiin amerikkalaisruumiista, ilmeni että useat amerikkalaissotilaat olivat kuolleet jumittunut tai purettu ase ja esiin otetut puhdistusvälineet vierellään.^[2]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e Arrow of Death. TIME Magazine, 1967. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.10.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b Robert Pisor: ”The Hill Fights South Vietnam, 1967”, The End of the Line: The Seige of Khe Sanh. W W Norton & Co, 1982. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.10.2008). (englanniksi)