Joel Hautala

Joel Mikko Hautala (25. syyskuuta 1894 Alahärmä – 27. tammikuuta 1963) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Hautala ja Anna Mattila. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Aini Mäen kanssa.[1][2]

Opinnot

Hautala kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1925.[1][2]

Jääkäriaika

Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Tämä alahärmäläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 9. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

Katso myös: Suomen sisällissota

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. krenatöörirykmentin 3. Seinäjoen pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Vääksy- Kangasala akselilla, Lempäälässä ja Vesilahdella, missä hän haavoittui pahasti 15. huhtikuuta 1918.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Sisällissodan jälkeen Hautala siirrettiin 31. elokuuta 1918 Pioneerikoulutuspataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet määrättiin lokakuussa vuonna 1919 Pioneeripataljoona 1:n 2. komppaniaan ja 15. huhtikuuta 1921 alkaen pataljoonan varastonhoitajaksi. Hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1926 Karjalan kaartin rykmenttiin ja määrättiin täydennysvaraston hoitajaksi sekä 1. huhtikuuta 1934 alkaen Seinäjoen sotilaspiirin esikuntaan varastonhoitajaksi.[1][2]

Talvi- ja Jatkosota

Hautala osallistui talvisotaan rahastonhoitajana Seinäjoen sotilaspiirin esikunnassa, mitä tehtävää hän jatkoi myös välirauhan ja jatkosodan aikanakin, mutta siirrettiin Etelä-Pohjanmaan läntiseen suojeluskuntapiiriin.[2]

Sotien jälkeinen aika

Hautala toimi sotien jälkeen edelleen samassa tehtävässä, mutta suojeluskuntien lakkauttamisen jälkeen hänet siirrettiin takaisin Seinäjoen sotilaspiirin esikuntaan, jossa toimi edelleenkin rahastonhoitajana. Hänet siirrettiin lakkautuspalkalle vuonna 1952 ja erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1954. Hän toimi Etelä-Pohjanmaan Jääkärit ry:n tilintarkastaja usean vuoden ajan. Hänet on haudattu Alahärmään.[2]

Lähteet

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Aliupseeri 11. helmikuuta 1918
  • Kersantti 31. elokuuta 1918
  • Vääpeli 24. joulukuuta 1918
  • Sotilasvirkamies 1. tammikuuta 1926
  • Vänrikki 1940
  • Luutnantti 1943
4. luokan Vapaudenristi miekkojen kera kunniamerkkinauhaVapaudenmitali 1. lk. kunniamerkkinauhaVapaussodan muistomitalin kunniamerkkinauha
Talvisodan muistomitalin kunniamerkkinauhaSuomen valkoisen ruusun ritarikunnan kunniamerkkinauhaSaksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristin kunniamerkkinauha
Jääkärimerkki
  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaudenmitali 1. lk.
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Talvisodan muistomitali
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. mitali
  • Jääkärimerkki
  • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi