Jean Casadesus
Jean Casadesus (7. heinäkuuta 1927 Pariisi, Ranska – 20. tammikuuta 1972 lähellä Renfrewia, Ontario, Kanada) oli ranskalainen pianisti.[1]
Casadesus oli Robert ja Gaby Casadesusin poika. Samaan sukuun kuuluivat kapellimestari-säveltäjä Francis Casadesus ja alttoviulisti[2] Henri Casadesus. Casadesus pääsi 11-vuotiaana Pariisin konservatorioon. Vuonna 1939[3] tai 1940 hän muutti perheineen Yhdysvaltoihin, jossa hän opiskeli Princetonin yliopistossa. Casadesus voitti Philadelphian orkesterin järjestämän nuorten solistien kilpailun vuonna 1946. Hän teki samana vuonna[3] debyyttinsä esiintymällä solistina Eugene Ormandyn johtamassa Maurice Ravelin G-duuripianokonserton esityksessä.[1] Vuonna 1947 Casadesus palkittiin Geneven kansainvälisessä musiikkikilpailussa.[3]
Casadesus liittyi vuonna 1954 Ranskassa Fontainebleaun amerikkalaisen konservatorion henkilökuntaan. Vuonna 1965 hän sai taiteilijaresidenssin Binghamton Universitysta, jossa hän siitä lähtien vietti puolet vuodesta. Casadesus oli naimisissa ja hänellä oli tytär. Hän kuoli autokolarissa Kanadassa vuonna 1972. Hän oli pitänyt resitaalin Deep Riverissä ja oli sieltä matkalla Ottawaan sekä Sarniaan jatkamaan esiintymistä. Onnettomuudessa kuoli myös toisessa autossa matkustanut pariskunta. Casadesusin auton kuljettaja joutui kriittiseen tilaan.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Jean Casadesus, Noted Pianist, Dies in an Auto Collision at 44 The New York Times Archive 22.1.1972, viitattu 4.8.2024 (englanniksi)
- ↑ Georg Predota, The Henri Casadesus Viola Inventions Interlude 21.8.2017, viitattu 4.8.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c Casadesus, Jean The Concise Oxford Dictionary of Music, viitattu 4.8.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
