Iso-Kukkanen

Iso-Kukkanen
Näkymä järvelle Rauhaniemestä
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Päijät-Häme
Kunnat	Nastola
Koordinaatit	60°57′46″N, 25°56′18″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue	Arrajoen valuma-alue (14.16)
Tulouoma	uoma Vähä-Kukkasesta
Laskujoki	joki Salajärveen [1]
Taajamat	Nastola
Järvinumero	14.163.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	90,5 m [1]
Pituus	5,2 km [1]
Leveys	2,3 km [1]
Rantaviiva	25,35 km [2]
Pinta-ala	3,66661 km² [2]
Tilavuus	0,03208367 km³ [2]
Keskisyvyys	8,75 m [2]
Suurin syvyys	33 m [2]
Valuma-alue	96,35 km² [3]
Saaria	10 [1]
Iso-Kukkanen
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Iso-Kukkanen ^[2][1] on Päijät-Hämeessä Lahdessa aivan Nastolan kirkonkylän pohjoispuolella sijaitseva järvi, joka kuuluu Kymijoen vesistöön.^[2][1]

Järven pinta-ala on 367 hehtaaria eli 3,7 neliökilometriä. Se on 5,2 kilometriä pitkä ja 2,3 kilometriä leveä. Järvi on kaksialtainen, joita yhdistää toisiinsa Karhunsillan alla virtaava salmi. Läntistä järviallasta kutsutaan Pikku-Kukkaseksi ja se on pitkulainen 2,8 kilometriä pitkä ja 1,1 kilometriä leveä. Se on itä-länsi-suuntainen järviallas, jonka puolivälissä on kapea Turpeensalmi ja jonka länsipäätä nimitetään Villähteen Kukkaseksi. Pikku-Kukkaseksi kutsutaan myös Turpeensalmen itäpuolista osaa järvialtaasta ^[4]. Pikku-Kukkasella on koillisrannassa lähes sulkeutunut lahti Akalahti, joka on myös matala. Itäinen järviallas, jota kutsutaan myös Iso-Kukkaseksi ^[4], on myös muodoltaan pitkulainen, mutta se on pohjois-etelä-suuntainen. Se on 4,3 kilometriä pitkä ja 1,8 kilometriä leveä. Sen eteläpään halkaisee 650 metriä pitkä Hevosniemi kahdeksi lahdeksi ja järven pohjoispäässä on kaksi lahtea Rajasuonpohja ja Immilänhaara. Järven ympäristö on pääasiassa alavaa maastoa, mutta monissa kohdissa rannat ovat jyrkkärinteisiä. Esimerkiksi Vilpistönmäen, Pohjattomankallion, Salmenmäkien ja Kertunmaan rannat ovat jyrkkiä. Lahden puoleisessa päässä sijaitsee kaksi korkeaa mäkeä Huhkaimenkallio ja Turpeenkorkea, jotka kohoavat 40–50 metriä järven yläpuolelle. Järven etelärannat kohoavat kauempana koko järven pituudelta Salpausselän päälle.^[2][1]

Järvessä on kartan mukaan 10 saarta. Itäisen järvialtaan eteläpäässä sijaitsee Puukkolansaari, joka on 150 metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Saari on luonnonsuojelualuetta samoin kuin järven eteläpään metsikkö. Samassa järvialtaassa on myös Isosaari, joka on saman kokoinen. Pikku-Kukkamossa sijaitsee Palonpohjan lashdessa Kotasaari. Muut saaret ovat pieniä tai jopa luotoja.^[1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 32,1 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0321 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 8,8 metriä ja suurin syvyys on 33 tai 34 metriä ^[3]. Läntinen järviallas on suhteellisen matala ja sen syvin kohta 9,0 metriä sijaitsee Pikku-Kukkasen itäpäässä. Villähteen Kukkasessa on noin 5 metriä syvää ^[3]. Itäisen järvialtaan keskellä kulkee pohjois-etelä-suuntainen syvännejakso, jonka keskellä Pajulahden urheiluopiston Vähä-Mojon kohdalla sijaitsee järven syvin kohta. Syvänteen 30-metrinen osa on kilometrin pituinen ja sen yli 10-metrinen osa on 2,4 kilometriä pitkä. Myös Immilänpohjassa on yli 10 metriä syvää.^[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 25,4 kilometriä ja sen rannat ovat metsämaata tai asutusaluetta. Eteläpuolella kulkevan itä-länsi-suuntaisen Salpausselän päällä sijaitsee Nastolan taajama-alue, jonka asutusalueita on rakennettu pohjoisrinteille paikoin järven rannoille asti. Näitä ovat Vierunkulma, Kangas, Luomaniemi, Pekkala ja Kisaharju. Pekkalasta pohjoiseen kulkevan yhdystien 3134 varrella sijaitsevat rannoilla Salmenmäki, Pajulahti ja Kumia. Villähden Kukkamossa on vedenottamo ja sellainen on myös itäisen järvialtaan eteläpäässä.^[2][1][5]

Iso-Kukkanen kokonaisuutena kuuluu järvityypiltään pieniin ja keskikokoisiin vähähumuksisiin järviin (Vh). Sen valuma-alue muodostuu kalliomaasta ja karkearakeisesta maa-aineesta. Se sijaitsee Nastolan taajaman läheisyydessä ja siihen vaikuttaakin hajakuormituksen lisäksi pienet pistekuormitukset.

Järven vesi on varsin kirkasta ja sen näkösyvyys on yleensä 3–4 metriä. Vesi on sameampaa Villähteen Kukkasessa ja Pikku-Kukkasessa ja siellä näkösyvyys on noin 2 metriä. Vedenväriä on mitattu säännöllisesti vasta 2000-luvulla ja niiden arvot ovat vaihdelleet 2010-luvulla 20–50 mgPt/l, keskiarvon ollessa kesäisin 32 mgPt/l ja talvisin 36 mgPt/l. Mitatut väriluvut ovat tyypillisiä humusjärville, joissa on vähän humusta. Villähteen Kukkasessa ja Pikku-Kukkasessa väriluvut ovat korkeammalla kuin itäisessä järvialtaassa. Matalina niiden kohonneet arvot voivat johtua pohjan lähellä tapahtuvassa sisäisessä kuormituksessa, missä vähähappisella kaudella ravinteita ja rautaa liukenee takaisin veteen.

Järven kemiallis-fysikaalista tilaa ja ekologista tilaa tutkitaan mittaamalla ravinteiden ja levien klorofyllipitoisuuksia. Kokonaisfosforipitoisuuksia ja kokonaistyppipitoisuuksia on mitattu vuodesta 1966 alkaen, mutta viime vuosina mittauksia on tehty kahdesti vuodessa. Iso-Kukkasen fosforia on ollut pintavedessä 8–15 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kesäkauden keskiarvo on ollut 12 μg/l. Talvien keskiarvo on ollut vain 10 μg/l. Syvänteestä huolimatta myös alusveden pohjanläheiset arvot ovat olleet pintavesien luokkaa. Pikku-Kukkasessa ja Villähteen Kukkasessa kesäkauden keskiarvot ovat olleet vastaavasti 22 μg/l ja 24 μg/l. Nämä vastaavat rehevöityneen järven tasoa. Talvikaudella fosforipitoisuudet laskevat 15 μg/l molemmissa pikkualtaissa. Keskimääräiset typpipitoisuudet ovat olleet 2010-luvulla kesällä 450 μg/l ja talvella 668 μg/l. Myös typpiarvot ovat pienemmissä järvialtaissa kohonneita.

Järven eliötoimintaa on mitattu levien klorofyllin pitoisuudella, joka on Iso-Kukkasessa 5,6 μg/l, Pikku-Kukkasessa 24 μg/l ja Villähteen Kukkasessa 12 μg/l. Pitoisuudet kuitenkin vaihtelevat suuresti, mikä on levien tyypillistä käyttäytymistä. Järvialtaiden happamuustaso on talvisin lähellä neutraalia, mutta kesäisin se kohoaa levien vilkkaan yhteyttämisen takia. Arvot ovat vaihdelleen arvojen pH 7,2–7,5 välillä, mutta ovat pysyneet pH 8 alapuolella. Veden puskurikykyä happamoitumista vastaan on mitattu vain muutaman kerran ja se on silloin ollut hyvä. Iso-Kukkanen on muita järvialtaita selvästi syvempi, joten sen vesi lämpötilakerrostuu selvästi. Sen syvänteissä riittää happea koko vuodeksi, mutta matalammassa Pikku-Kukkasessa se usein loppuu ennen syystäyskiertoa. Matalimmassa järvialtaassa Villähteen Kukkasessa eivät happiongelmat ole aiemmin olleet niin pahoja, mutta viime vuosina sielläkin on ollut happitalouden häiriöitä.

Villähden Kukkamossa on järven länsirannalla uimaranta, Pikku-Kukkamolla Luomaniemessä leirikeskus, itäisen järvialtaan eteläpäässä Pekkalassa uimaranta ja sen länsirannalla Pajulahden urheiluopisto.^[1]

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Arrajoen valuma-alueella (14.16), jonka Iso-Kukkasen–Kärkjärven alueeseen (14.163) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 90,5 metriä mpy. Järveen on johdettu metsäojia, joista eräät ovat alun perin luontaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi Akalahteen laskeva Kakarlammin (3 hehtaaria, ha) ja Roninlammin yhteinen laskuoja, Villähden Kukkasen pohjoisrantaan laskeva Kilpasenoja, joka on Kupparinniityn kuivatusojien laskuoja ja jonka kautta laskevat myös Pikilammi, Kilpanen (3 ha), Seelammi ja Kalliojärvi (59 ha). Vastaavasti itäisen järvialtaan itärantaan laskee Pömpänlammin (5 ha) ja Turranlammin (6 ha) yhteinen laskuoja, sekä pohjoispääjän laskee Kuusustonlammi. Järvi saa pääosan vedestään Kärkjärvestä (199 ha), josta laskee Härhönjoki Alvojärveen (23 ha), ja josta laskee Kukkasjoki Villähden Kukkaseen.^[3]

Iso-Kukkasen pohjoispäästä Immilänhaarasta laskee sen oma laskujoki 200 metriä leveä Venetaipaleen kannaksen yli Salajärveen. Joella on pudotusta 4,5 metriä ja sen alajuoksulla on Kumian säännöstelypato ^[4]. Vesireitti jatkuu Salajärvestä Salajokea pitkin Ruuhijärveen, sitten Immilänjokea pitkin Sylvöjärveen, ja lopuksi Arrajokea pitkin Arrajärveen, josta vedet sekoittuvat Kymijokeen.^[1][3]