Ilmiöpohjainen oppiminen

Pedagoginen malli

Pedagogisia malleja

Tutkiva oppiminen
Ongelmalähtöinen oppiminen
Projektioppiminen
Ilmiöpohjainen oppiminen
Freinetpedagogiikka
Montessoripedagogiikka
Yhteisöllinen oppiminen
Yhteistoiminnallinen oppiminen
Oppilaslähtöinen opetus

(katso kaikki 33)

Katso myös

Luokka:Opetusmenetelmät, Pedagogiikka, Didaktiikka, Opetus

Ilmiöpohjainen oppiminen tai ilmiöoppiminen tarkoittaa opiskelua, jossa laajoja teemakokonaisuuksia hahmotetaan oppiainerajojen yli, ja asioita selitetään eri oppiaineita yhdistelemällä.^[1]

Suomessa ilmiöoppiminen ja sen lähikäsite "monialainen oppimiskokonaisuus" nostettiin esille Opetushallituksen opetussuunnitelmassa 2016. Ilmiöoppimista on perusteltu esimerkiksi motivoivuudella, yhteisöllisen toimintakulttuurin synnyttämisellä sekä työelämän tarpeilla.^[1]

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa aihe syntyy opiskelijoiden omista kysymyksistä eikä suoraan opettajan antamana. Opiskelijat saavat itse vaikuttaa paitsi tutkittaviin aiheisiin, myös opiskelutapoihin. Nämä opiskelutavat ja niiden yhdistelmät voivat olla esimerkiksi haastatteluja, videoblogeja, tapahtumien järjestämistä tai oppimispäiväkirjoja. Oppiminen tapahtuu usein pari- ja ryhmätyönä. Ennen ilmiön opiskelua opiskelijat ovat opetelleet aiheen peruskäsitteet.^[1]

Opettajan tehtävä ilmiöoppimisessa on ohjata opiskelun onnistumista, jotta se tuottaisi uudenlaista oivaltamista. Opettaja antaa opiskelijoille tukea esimerkiksi aineistonhankinnassa ja tutkimuksen suunnan löytämisessä.^[1]

• Tutkiva oppiminen
• Ongelmalähtöinen oppiminen
• Ankkuroiva opetus