Heinolan lääninsairaala
Heinolan lääninsairaala oli 1799–1844 Heinolassa toiminut valtion ylläpitämä lääninsairaala.
Kymenkartanon lääniä perustettaessa 1775 läänin hallintokeskus sijoittettiin Hollolan pitäjän Heinolan kappeliseurakunnan alueelle.[1] Maaherran residenssi muutti Heinolaan 1778.[2] Heinolan sairashuoneen eli lääninlasaretin rakennus valmistui 1799. Kahden eteistuvan lisäksi siinä oli neljä suurta huonetta sairaita varten ja kaksi pientä kamaria. Toista kamaria käyttivät lääkäri ja lasaretin toimitsija sekä toista lasaretin renki. Sairaanhoitajat asuivat kahdessa ullakkokamarissa. Aluksi sairashuoneeseen oli sijoitettu kymmenen sairasvuodetta.[3]
Sairaalarakennus oli kooltaan 40 x 16 kyynärää (noin 24 x 9,5 metriä). Rakennuksessa oli lautakatto ja ulkoseinät oli laudoitettu ja maalattu punaiseksi. Sairaalassa oli aluksi yksinkertaiset ikkunat, jotka jäätyivät talvella usein. Lääninsairaalan tontille valmistui 1810 veneeristen potilaiden hoitolaitos, josta tuli osa lääninsairaalaa. Kuppahoitolassa oli kaksi suurta potilashuonetta, joiden välissä sijaitsi eteinen ja sen takaosassa pieni huone mielisairaiden käyttöön. Potilashuoneiden keskellä oli tiiliset tulisijat, joista säteili lämpöä joka suuntaan. Kuppalaan pystyi sijoittamaan 32–36 potilasta.[4]
Lääninsairaalana toiminutta sairashuonetta hoiti piirilääkäri, jonka virkamatkat läänin rajapitäjiin saattoivat vaatia lähes 30 peninkulman taivaltamista. Lääninsairaalassa työskenteli 1800-luvun alussa piirilääkärin lisäksi välskäri, sairaanhoitaja, pesijä ja palvelija. Ruokahuollon järjestäminen oli annettu yksityishenkilöille urakalla hoidettavaksi.[5] Sairaiden suuren lukumäärän vuoksi sairaalaan olisi tarvittu kaksinkertainen määrä sairasvuoteita.[6]
Heinolaan valmistui 1816 toinenkin sairaala nimittäin Heinolan lääninparantola, joka oli perustettu koko läänin tarpeita varten. Puisessa rakennuksessa oli kaksi suurta huonetta veneerisiä tauteja sairastavia potilaita varten. Molemmissa huoneissa oli seinällä erotettu tila nälkähoitoa saaville hoidettaville ja lisäksi parantolassa oli yksi huone mielipuolisten potilaiden käyttöön. Sotilaiden mukana Heinolaan saatiin vuoden 1820 tienoilla rykmentinlääkäri.[7]
Heinolassa kuten muuallakin Suomessa esiintyi 1800-luvulla kulkutauteja ja varsinkin pienten lasten kuolleisuus oli suurta. Tähän johti osaltaan se, että apua haettiin harvoin. Tapana oli, että sairaudesta puhuttiin vasta papille, kun pyydettiin häneltä hautajaisten järjestämistä.[8]
Kymenkartanon läänin ja samalla Heinolan lääninsairaalan tarina päättyy Suomen läänien uudelleen järjestelyyn 1831. Uudenmaan-Hämeen, Kymenkartanon ja Savo-Karjalan lääneistä muodostettiin neljä uutta lääniä eli Uudenmaan, Hämeen, Mikkelin ja Kuopion läänit. Heinolassa sijainnut maaherranvirasto siirrettiin Mikkeliin.[9] Heinolan lääninsairaala siirrettiin Mikkeliin 1844. Aluksi Heinolaan jäi apulaispiirilääkäri ja 1857 lähtien siellä toimi piirilääkäri.[10] Tartuntatautiepidemioiden aikaisten tilapäissairaaloiden jälkeen Heinolaan saatiin uusi sairaala vasta 1901, kun Heinolan kaupunginsairaala avattiin.[11]
Lähteet
- Cederberg, A. R. & Ojala, Veikko: Heinolan kaupungin historia. Heinolan kaupunki, 1948.
- Pesonen, Niilo: Terveyden puolesta – sairautta vastaan : terveyden- ja sairaanhoito Suomessa 1800- ja 1900-luvulla. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-09347-5.
