Ernst August (Hannoverin kuningas)

Ernst August
Ernst August, Edmund Kokenin maalaama muotokuva.
Hannoverin kuningas
Valtakausi	20. kesäkuuta 1837 – 18. marraskuuta 1851
Edeltäjä	Vilhelm IV
Seuraaja	Yrjö V
Syntynyt	5. kesäkuuta 1771 Kew House, Kew Gardens, Surrey, Ison-Britannian kuningaskunta
Kuollut	18. marraskuuta 1851 Herrenhausenin linna, Hannover, Hannoverin kuningaskunta
Hautapaikka	Ernst Augustin mausoleumi, Herrenhausenin linnan puisto, Berggarten
Puoliso	Friederike von Mecklenburg-Strelitz
Lapset	Yrjö V
Suku	Hannover
Isä	Yrjö III
Äiti	Charlotte von Mecklenburg-Strelitz
Uskonto	anglikaani
Nimikirjoitus

Ernst August (engl. Ernest Augustus); vuoteen 1837 Cumberlandin herttua; (5. kesäkuuta 1771 Kew House, Kew Gardens, Surrey, Ison-Britannian kuningaskunta – 18. marraskuuta 1851 Herrenhausenin linna, Hannoverin kuningaskunta) oli Hannoverin kuningas vuosina 1837–1851. ^[1]

Hän oli Englannin kuningas Yrjö III:n ja kuningatar Charlotten viidenneksi vanhin poika.^[1] Hänellä oli kolmetoista sisarusta, joista vanhimmasta poika tuli kuningas Yrjö IV ja toiseksi vanhimmasta kuningas Vilhelm IV.

Ernst August opiskeli vuosina 1786–1790 Göttingenin yliopistossa. Hän osallistui hannoverilaisen ratsuväkirykmentin komentajana vuosien 1793–1795 sotaan Ranskaa vastaan ja menetti Tournayn taistelussa Tourcoingissa 18. toukokuuta 1794 näön toisesta silmästään sapeliniskusta, joka arpeutti hänen kasvojensa vasemman puolen.^[1][2]

Hän palasi Baselin rauhan jälkeen Englantiin, jossa hänestä vuonna 1799 tehtiin kenraaliluutnantti sekä Cumberlandin ja Teviotdalen herttua ja Armagh’n jaarli. Hän sai hovissa suuren vaikutusvallan prinssihallitsijana toimineeseen isoveljeensä Yrjöön (tuleva kuningas Yrjö IV), ja hänen jyrkän vanhoilliset mielipiteensä toivat hänelle paljon vihamiehiä. Ernst August joutui 31. toukokuuta 1810 salamurhayrityksen kohteeksi makuuhuoneessaan St Jamesin palatsissa, kun tuntematon henkilö, todennäköisesti hänen oma kamaripalvelijansa Sellis, puukotti häntä veitsellä. Sellis löydettiin kuolleena ja hänen oletettiin tehneen itsemurhan, mutta Ernst Augustin poliittiset vastustajat levittivät myös huhuja, joiden mukaan tämä olisi murhannut palvelijansa. Vammoistaan toipunut Ernst August komensi Hannoverin armeijaa vuosien 1813–1814 kuudennen liittokunnan sodassa Napoleonia vastaan ja sai sotamarsalkan arvon.^[1][2]

Ernst Augustin poliittisen epäsuosion vuoksi parlamentti kieltäytyi korottamasta hänen eläkettään^[1] ja Hannoverin käskynhaltijuus annettiin hänen nuoremmalle veljelleen Cambridgen herttua Adolfille. Jouduttuaan Englannissa yhä syvempään epäsuosioon Ernst August asui vuosina 1819–1828 Preussin pääkaupungissa Berliinissä. Palattuaan Englantiin hän esiintyi vuonna 1829 parlamentissa käsitellyn katolilaisten emansipaation äänekkäänä vastustajana.^[2]

Hän menetti lopunkin vaikutusvaltansa Englannin asioihin vuonna 1830, kun Yrjö IV kuoli ja kuninkaaksi tuli hänen toinen veljensä Vilhelm IV.^[1]

Ernst August avioitui 44-vuotiaana toukokuussa 1815 37-vuotiaan serkkunsa Frederica von Mecklenburg-Strelitzin (1778–1841) kanssa, joka oli Preussin kuningatar Luisen nuorempi sisar. Hän oli tavannut tämän vuonna 1813, jolloin kerran jo leskeytynyt Friederike oli vielä naimisssa ja rakastunut tähän. Hänellä oli avioliitoistaan Preussin prinssi Ludwig Carlin (1773–1796), joka oli kuningas Fredrik Vilhelm II:n ja kuningatar Friederike Luisen poika sekä Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelmin (1770–1814) kanssa yhteensä kuusi vuosina 1794-1812 syntynyttä elossa olevaa lasta.^[3][4]

Heille syntyi kolme lasta, joista yksi poika jäi eloon:

Yrjö V (27. toukokuuta 1819 – 12. kesäkuuta 1878), avioitui 1843 prinsessa Maria von Saksi-Altenburgin kanssa ja heillä oli yksi poika. Georg kärsi silmäsairaudesta lapsuudestaan asti ja lopulta sokeutui.^[3]

Ernst Augustista tuli kuningas, kun Englannin ja Hannoverin yli sata vuotta kestänyt personaaliunioni vuonna 1837 purettiin.^[1]

Kun kuningas Vilhelm kuoli kesäkuussa 1837, Englannin ja Hannoverin välinen personaaliunioni purkautui, sillä Englannin uudeksi hallitsijaksi tuli maan kruununperimysjärjestyksen mukaisesti kuninkaan veljentytär Viktoria, mutta Hannoverin esikoisoikeudellinen kruununperimysjärjestys ei sallinut naisen periä kruunua. Ernst Augustista tuli lähimpänä miespuolisena perillisenä Hannoverin kuningas. Ensitöikseen hän kumosi 1. marraskuuta 1837 Vilhelm IV:n vuonna 1833 antaman Hannoverin vapaamielisen perustuslain, mikä herätti paljon arvostelua maan älymystön keskuudessa. Ernst August antoi lopulta elokuussa 1840 Hannoverille uuden, huomattavasti vanhoillisemman perustuslain.^[1][2]

Vallankumousvuonna 1848 hän joutui myöntymään useisiin liberaalien vaatimuksiin ja antamaan syyskuussa entistä vapaamielisemmän perustuslain. Hän saavutti jonkinasteisen kansansuosion pitäessään kiinni tästä uudesta perustuslaista myös vallankumousta kaikkialla Saksassa seuranneen vastareaktion aikana.^[2]

Ernst August kuoli lyhyen sairauden jälkeen 80-vuotiaana marraskuussa 1851 ja hänen seuraajansa oli hänen poikansa Yrjö V.^[1] Hänet on haudattu puolisonsa kuningatar Friederiken kanssa vuosina 1842-1847 hoviarkkitehti Georg Ludwig Friedrich Levesin suunnitelmien mukaan rakennettuun Ernst Augustin mausoleumiin (saks. Welfenmausoleum) Herrenhausenin linnan puiston Berggarteniin.^[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ernst August (Hannoverin kuningas) Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Israel Yhdysvallat Australia Alankomaat Henkilöt Deutsche Biographie Trove Muut RISM SNAC IdRef Te Papa (New Zealand)