Elisabet Fjodorovna

Elisabet Jelisaveta Fjodorovna
Venäjän suuriruhtinatar Hessenin prinsessa
Suuriruhtinatar Jelisaveta Fjodorovna 1887
Syntynyt	Elisabeth Alexandra Luise von Hessen-Darmstadt und bei Rhein 1. marraskuuta 1864 Bassungen, Darmstadt, Hessen, Saksan liitto
Kuollut	18. heinäkuuta 1918 (53 vuotta) Alapajevsk, Neuvosto-Venäjä
Hautapaikka	Jerusalem, Israel[1]
Puoliso	Sergei Aleksandrovitš (vih. 1884; k. 1905)
Suku	Romanov (avioliiton kautta) Hessen
Isä	Ludvig IV
Äiti	Alice
Uskonto	ortodoksisuus, aiemmin luterilaisuus
Nimikirjoitus

Elisabet Jelisaveta Fjodorovna (ven. Елизавета Фëдоровна, Jelizaveta Fjodorovna, synt. prinsessa Elisabeth "Ella" Alix Luise von Hessen und bei Rhein); (1. marraskuuta 1864 Bassungen, Darmstadt, Hessen – 18. heinäkuuta 1918 Alapajevsk, Neuvosto-Venäjä) oli Hessen-Darmstadtin prinsessa ja avioliiton kautta venäläinen suuriruhtinatar.

Elisabetin eli Ellan vanhemmat olivat Hessen-Darmstadtin suurherttua Ludwig IV (1837–1892) ja prinsessa Alice, Hessenin suurherttuatar. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat kuningatar Viktoria ja prinssi Albert. Hänellä oli kuusi sisarusta, joista kahdella veljellä oli perinnöllinen B-hemofilia. Elisabetin nuorin sisar oli keisari Nikolai II:n puoliso keisarinna Aleksandra Fjodorovna.

Nuoruudessaan prinsessa Elisabetiä pidettiin yhtenä Euroopan kauneimmista naisista ja hänellä oli paljon ihailijoita, joihin lukeutui myös hänen 19-vuotias serkkunsa, Saksan kruununprinssi ja tuleva keisari Vilhelm II, jonka kosinnasta hän 14-vuotiaana vuonna 1878 kieltäytyi. Häntä kosivat turhaan myös lordi Charles Montagu, Manchesterin herttua William Drogo Montagun poika; tuleva sotamarsalkka Henry Wilson sekä tuleva Badenin suurherttua Fredrik II, jonka isoäiti leskikeisarinna Augusta raivostui Elisabetin kieltäytymisestä niin että heidän välinsä huononivat pitkäksi aikaa.

Elisabet avioitui suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin kanssa Talvipalatsin kirkossa Pietarissa 15. kesäkuuta 1884 ja otti nimen Elisabet (Jelisaveta) Fjodorovna. Heidän häissään 16-vuotias tuleva Nikolai II tapasi Elisabetin nuorimman sisaren Alixin eli tulevan puolisonsa Aleksandra Fjodorovnan.

Hän kääntyi vapaaehtoisesti ortodoksiseen uskoon vuonna 1891. Kaikki sukulaiset eivät tästä pitäneet ja pilkkasivat Elisabetiä tämän valinnasta, muun muassa luterilaisen uskonsa säilyttänyt suuriruhtinatar Maria Pavlovna katkera kosija, serkku Vilhelm II.

He asettuivat aluksi Pietariin Beloselski-Belozerskin palatsiin. Vuodesta 1892 he asuivat palatsissa Kremlissä Moskovassa, jonka kenraalikuvernööriksi Sergei Aleksandrovitš oli nimitetty, ja kesäisin sen lähistöllä Iljinskin palatsissa. Heillä ei ollut omia lapsia, mutta he toimivat vuodesta 1902 lähtien Sergein veljenpojan ja -tyttären, Dmitri Pavlovitšin ja Maria Pavlovnan kasvatusvanhempina näiden isän Pavel Aleksandrovitšin ollessa maanpaossa rakastajattarensa ja heidän lastensa kanssa.

Elisabetin puoliso suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš, joka oli tunnettu taantumuksellisuudestaan ja antisemitismistään, mikä aiheutti 20 000 juutalaisen pakkokarkotuksen Moskovasta, kuoli pommi-iskussa salamurha-attentaatissa Moskovan Kremlissä 17. helmikuuta 1905.

Suruajan jälkeen Jelisaveta Fjodorovna ryhtyi vegetaristiksi käytti edelleen surupukua, myi omaisuutensa vuonna 1909 vihkisormustaan myöten ja näiden varojen avulla omistautui köyhien ja kärsivien auttamiselle. Hän perusti vuonna 1908 Moskovaan Martan ja Marian naisluostarin (ven. Марфо-Мариинская обитель, Марфо-Мариинская обитель милосердия во владении великой княгини Елизаветы Фёдоровны; Marfo-Mariinskajan luostari, Marfo-Mariinskajan Armon luostari suuriruhtinatar Jelisaveta Fjodorovnan hallussa), jonka yhteydessä oli myös sairaala ja orpokoti, ja toimi itse sen abbedissana.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1918 Vladimir Lenin määräsi Tšekan pidättämään Elisabethin. He karkottivat hänet ensin Permiin, sitten Jekaterinburgiin, missä hän vietti muutaman päivän ja hänen seurakseen liittyi muita keisarillisen suvun jäseniä. Heidät kaikki vietiin Alapajevskiin 20. toukokuuta 1918, missä heidät majoitettiin Napolnaja-kouluun kaupungin laitamilla.^[2][3]

Hänet ja hänen seuranaan ollut nunna Varvara Jakovleva surmattiin Alapajevskin kaupungin läheisessä metsässä 18. heinäkuuta 1918, samassa yhteydessä kuin suuriruhtinas Sergei Mihailovitš, ruhtinaat Ioann Konstantinovitš, Konstantin Konstantinovitš, Igor Konstantinovitš, suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitšin poika runoilija Vladimir Palei ja suuriruhtinas Sergein sihteeri Fjodor Remez. Sergei Mihailovitšia lukuun ottamatta heidät työnnettiin elävinä ja sidottuina 20 metriä syvään kaivoskuiluun sekä perään heitettiin käsikranaatteja sekä tuleen sytytettyjä puiden oksia.^[2][3] Lenin tervehti uutista Elisabetin kuolemasta sanomalla: "hyveellinen kuninkaallinen on suurempi vihollinen maailmanvallankumoukselle kuin sata tyranni-tsaaria".

Ortodoksisessa kirkossa suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovnaa kunnioitetaan nykyään uusmarttyyrinä ja pyhänä.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisabet Fjodorovna.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Italia Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Tšekki Kreikka Alankomaat Vatikaani Henkilöt Deutsche Biographie Muut IdRef