Ekinokokit
| Ekinokokit | |
|---|---|
 Myyräekinokokki Echinococcus multilocularis; mittajana 0,5 mm. | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Pääjakso: | Laakamadot Platyhelminthes |
| Luokka: | Heisimadot Cestoda |
| Lahko: | Cyclophyllidea |
| Heimo: | Taeniidae |
| Suku: | Echinococcus Rudolphi, 1801 |
| Lajit | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Ekinokokit (Echinococcus) on Taeniidae-heimoon kuuluvien heisimatojen suku. Aikuiset ekinokokit elävät koiraeläinten suolessa, ja niiden toukkavaiheen väli-isäntinä toimivat kasvinsyöjänisäkkäät kuten hirvieläimet ja muut märehtijät tai myyrät ja muut pienet jyrsijät. Toukkavaiheet aiheuttavat väli-isännässään ekinokokkoosia. Suomessa on tavattu vain muun muassa poroissa esiintyvää hirviekinokokkia (E. canadensis, ent. E. granulosus), mutta Keski-Euroopassa yleisen, ihmisillekin vaarallisen myyräekinokokin (E. multilocularis) saapumista odotetaan.[1]
Heisimatojen pääisäntinä toimivat monet lihansyöjäeläimet kuten koira, susi, kettu ja supikoira; ekinokokit viettävät aikuisvaiheensa pääisäntien ohutsuolessa.[2] Eläinten ulosteesta ekinokikin munat voivat levitä pääisäntiin. Väli-isäntinä voivat toimia esimerkiksi lammas, nauta, poro, sika tai ihminen[2] sekä myyräekinokokin tapauksessa myös erilaiset jyrsijät; heisimadon toukkavaihe vietetään väli-isännässä.
Ekinokokkien ulkomuoto ja käyttäytyminen vaihtelee lajien välillä. Aikuinen E. multilocularis on pituudeltaan 1,2 mm, kun E. granulosus voi kasvaa 6,0 mm:n pituiseksi. Näiden kahden väliin jää E. oligarthrus. E. granulosuksen kehitys on näistä kolmesta hitainta, 1–2 vuotta. Kahden muun kehitys kestää vain muutaman kuukauden.[3]
Lähteet
- ↑ Eläintaudit: Ekinokokit (Arkistoitu – Internet Archive) Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (2013)
- ↑ a b Tapio Välikylä ja Sara Syyrakki: Hygieniaopas, s. 70. Ekinokokkiloinen. Sastamala: Elintarvike ja Terveys -lehti, elintarvikejaterveys.fi, 2016. ISBN 978-952-9637-56-0.
- ↑ Muller, R.: ”The Cestodes”, Worms and Human Disease, s. 88. CABI Publishing, 2001. ISBN 9780851995168. Ebrary.com (viitattu 19.3.2012). (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Echinococcus
- Hanna Jarva, Antti Lavikainen, Heikki Henttonen ja Seppo Meri (2002) Uhkaavatko ekinokokit meitä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 118(20):2083-2090
- Marcinkutė A., Šarkūnas M., Moks E., Saarma U., Jokelainen P., Bagrade G., Laivacuma S., Strupas K., Sokolovas V. & Deplazes P. 2015. Echinococcus infections in the Baltic region. Veterinary Parasitology
|
