Digitaalinen jäämistö

Digitaalinen jäämistö^[1] (myös digitaalinen perintö^[2], sähköinen jäämistö^[3]) tarkoittaa kuolleen henkilön jälkeensä jättämää digitaalista tietoaineistoa. Verrattuna fyysiseen jäämistöön digitaalinen jäämistö on luonteeltaan dynaamisempaa. Siihen voi kuulua esimerkiksi salasanoja, tiedostoja tai mitä tahansa muuta, mihin on pääsy vain digitaalisessa muodossa.

Nykyaikana yhä suurempi osa elämästä, mukaan lukien pankkitilit, kirjoitukset, valokuvat ja sosiaalinen kanssakäyminen, on siirtynyt aineettomaan, digitaaliseen muotoon. Nämä tiedot sijaitsevat usein medioissa, joita ei omista digitaalisen tiedon omistaja vaan palveluntarjoajat kuten esimerkiksi Google tai Facebook.

• Kangas, Urpo: Digitaalinen jäämistövarallisuus. Helsinki: Talentum, 2012. ISBN 978-952-14-1958-4.

• Minna Rosvall: Vainajan tietokoneella voi lymytä vaikka veikkausvoitto 24.3.2015. yle.fi. Viitattu 24.3.2015.
• Urpo Kangas: Digitaalinen jäämistövarallisuus YouTube. 19.11.2012. Talentum. Viitattu 20.7.2013.
• Heini Larros: Pesänselvittäjän on selvitettävä myös digitaalinen jäämistöomaisuus Suomen laki. 16.11.2012. Talentum. Viitattu 19.7.2013.^{[vanhentunut linkki]}
• Ari Mölsä: Kotitietokone on hankala perintökalleus 22.11.2012. YLE. Viitattu 19.7.2013.
• Jukka Savolainen: Professori Urpo Kangas: Sähköinen perintömme - teleyrityksille oikeus luovuttaa vainajan digitaalinen jäämistö perikunnalle Credita. 13.03.2013. Edita. Viitattu 19.7.2013.^{[vanhentunut linkki]}
• https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005882335.html

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Digital estate