Aurinkolurikki
| Aurinkolurikki | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Smaragdilurikit Neopsittacus |
| Laji: | musschenbroekii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Neopsittacus musschenbroekii | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Aurinkolurikki (Neopsittacus musschenbroekii) on Papua-Uudella-Guinealla elävä kaijalaji. Laji on nimetty hollantilaisen luonnontieteilijän Pieter van Musschenbroeckin kunniaksi.
Koko ja ulkonäkö
Aurinkolurikin pituus on noin 23 cm ja paino 43–55 g. Sen höyhenpuvun pääväri on vihreä, alapuolelta kellanvihreä. Päälaki on oliivinruskea keltaisin viiruin, myös naama ja kurkku ovat keltaviiruiset. Rinta ja vatsan keskiosa ovat punaiset, samoin siiven alapinta. Pitkähkön pyrstön kärki ja reunat ovat keltaiset, samoin pyrstön alapinta. Nokka on vaalean keltainen, iiris punainen ja koivet harmaat. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori yksilö on himmeämmän värinen ja sen iiris on kellanruskea tai oranssi.
Esiintyminen
Aurinkolurikki elää Papua-Uusi-Guinean vuoristoseuduilla. Lajin elinympäristön laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä ja sen populaation koko on arviolta yli 300 000 yksilöä. Lajista tunnetaan kolme alalajia: musschenbroekii, medius ja major.
Elinympäristö
Aurinkolurikit elävät vuoristometsissä 1 250–2 800 metrin korkeudella. Yleensä ne liikkuvat puiden latvustoissa pareittain tai pikku parvina. Ne lyöttäytyvät usein muiden lurikkien seuraan. Aurinkolurikki on harvinainen lemmikkilintuna.
Lisääntyminen
Pesintä tunnetaan vankeudessa eläneiden lintujen osalta. Munia on tavallisesti kaksi. Haudonta-aika on noin 23 päivää ja pesäpoikasaika kaksi kuukautta.
Ravinto
Aurinkolurikit syövät kukkia ja niiden siitepölyä ja mettä sekä hedelmiä, marjoja, siemeniä ja mahdollisesti myös hyönteisiä ja niiden toukkia.
Lähteet
- ↑ BirdLife International: Neopsittacus musschenbroekii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
|
