Adolf Fredrik Munck
Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1749 syntynyttä kreivin arvon saanutta hovimiestä. Vuonna 1800 syntyneestä senaattori ja hovioikeudenneuvos Adolf Fredrik Munckista on eri artikkeli.
Adolf Fredrik Munck af Fulkila (29. huhtikuuta 1749 Mikkelin pitäjä, Ruotsin kuningaskunta – 18. heinäkuuta 1831 Massa, Italia) oli suomalaissyntyinen everstiluutnantti ja kreivi, joka palveli Ruotsin hovissa kuningas Kustaa III:n aikana.[1]
Munck kuului niin sanottuun nuorempaan Munck af Fulkila -sukuun, jota tuolloin pidettiin virheellisesti osana vanhempaa aatelissukua. Hänen vanhempansa olivat Mikkelin maaseurakunnassa vuonna 1747 vihityt ruotsalaissyntyinen everstiluutnantti Anders Erik Munck af Fulkila (1720–1779) ja suomalaissyntyinen Hedvig Juliana Wright (1729–1808). Hänen syntymäpaikkansa on Tarkian vänrikinpuustelli, joka sijaitsi Rantakylän kartanon mailla Mikkelissä. Lapsia oli kaikkiaan kymmenen, joista kuusi saavutti aikuisiän. Hänen veljiään olivat maaherra Johan Henrik Munck ja kuningas Kustaa IV Aadolfin hovimarsalkka Otto Magnus Munck.[2][1]
Adolf Fredrik Munck aloitti sotilasuransa vapaaehtoisena Savon jalkaväkirykmentissä vuonna 1760, tuli vuonna 1765 kuningas Aadolf Fredrik paašiksi ja sitten uuden kuninkaan Kustaa III:n kamaripaašiksi. Munck korotettiin henkirakuunarykmentin kornetiksi vuonna 1771, luutnantiksi vuonna 1775, ratsumestariksi aatelislippueessa vuonna 1775, majuriksi vuonna 1776 ja lopulta everstiluutnantiksi vuonna 1782. Hovissa hän nousi Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen hovitallimestariksi vuonna 1772 ja ensimmäiseksi hovitallimestariksi vuosina 1773–1788. Hänet nimitettiin Drottningholmin linnan käskynhaltijaksi vuonna 1781, Drottningholmin ja Svartön läänin käskynhaltijaksi ja maaherraksi vuonna 1786–1790 ja kamarirevision puheenjohtajaksi vuosina 1788–1792. Lisäksi Munck toimi Ruotsin ritarikuntien seremoniamestarina vuosina 1778–1792. Munck oli myös edustaja Ruotsin säätyvaltiopäivillä vuosina 1778, 1786 ja 1789 sekä hallituksen jäsen vuonna 1789.[1]
Kun Kustaa III päätyi vuonna 1775 pitkän tunnusteluvaiheen jälkeen yrittämään lemmenhetkeä puolisonsa kuningatar Sofia Magdalenan kanssa, yritys päättyi ongelmiin. Eräässä Adolf Fredrik Munckin tarkkaan dokumentoidussa raportissa (myös kuninkaan henkivartijoiden vahvistama) mainitaan, kuinka kuningas pyytää hänet makuuhuoneeseensa auttamaan itse aktissa, joka on päätynyt historian kirjoihin. Oman lausuntonsa mukaan, jota säilytetään Riksarkivetissa, hän oli joutunut fyysisesti koskettamaan kumpaakin osapuolta.[3][4][5]
Raportti sekä lukuisat riippumattomat aihetodisteet ovat antaneet aihetta huhuille, että Adolf Fredrik Munck olisi itse asiassa ollut vuonna 1778 syntyneen kruununprinssin Gustav IV Adolfin isä. Selvää on, että myös Munckin ura sai kipinän episodin jälkeen. Oltuaan alun perin hovitallimestari hän kiipesi nopeasti arvoasteikossa ja tuli ylitallimestariksi, vapaaherraksi, kreiviksi, käskynhaltijaksi ja Serafiimiritarikunnan ritariksi. Lisäksi Munck sai kuningatar Sofia Magdalenalta suurenmoisen lahjan, kuningattaren kuvalla varustetun ja briljantein koristellun kellon. Suomen kansallisbiografiassa esitetyn arvion mukaan tutkijat ovat kuitenkin yleisesti vapauttaneet Munckin näistä epäilyistä, koska sekä Munckin oman selostuksen että muiden lähdetietojen perusteella kuningas oli kruununperijän isä.
Adolf Fredrik Munckin kohtaloksi puolestaan koituivat liiketoimet väärennetyillä faanejelmeilla. Aidot faanejelmit olivat seteleitä, muodollisesti suunnattuja sotakassan täyttämiseen, ja niitä painettiin Suomen Porvoossa Venäjän sodan aikaan vuosina 1788–1790. Väärennettyjä seteleitä puolestaan tuotti Munck Drottningholmissa apurinaan Charles Appelkvist, ja myös kuningas on saattanut olla sekaantunut toimintaan. Väärennökset kuitenkin huomattiin, ja kuninkaan kuoleman jälkeen vuonna 1792 Munck joutui pakenemaan maasta. Hän hankki suurenmoisen palatsin Massan kaupungissa Italiassa, mutta kuoli lopulta köyhtyneenä.
Adolf Fredrik Munck kääntyi kuolinvuoteellaan katoliseen uskoon.[1]
Carl Jonas Love Almqvist on kuvannut Munckia vuonna 1834 ilmestyneessä romaanissaan Kuningattaren jalokivikoru (Otava 2001). Myös Ilona Meretoja on kirjoittanut Munckista historiallisen romaanin Uskollinen kavaljeeri, WSOY 1970.
Adolf Fredrik Munckin veli oli maaherra Johan Henrik Munck. Munck af Fulkilan suvussa on toinenkin Ruotsin hovissa viihtynyt: hovineiti, Ruotsin prinssi Oscarin puoliso Ebba Munck.
Lähteet
- Adolf Fredrik Munck Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Munck (1500 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Oscar Nikula: Adolph Fredric Munck. En hovgunstlings uppgång och fall. Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland, 1991. ISBN 951-9018-71-9.
Viitteet
- ↑ a b c d Rainer Knapas: Adolf Fredrik Munck Biografiasampo. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ Veli-Matti Autio: suku Munck Biografiasampo. Viitattu 5.8.2023.
- ↑ Carlsson, Sten & Rosén, Jerker: Den svenska historien 10. Gustav III: en upplyst envåldshärskare. Albert Bonniers Förlag AB (Stockholm) 1979. s. 91. ISBN 91-0-042680-6.
- ↑ Den svenska historien. Gustavianska tiden 1772-1809. Albert Bonniers Förlag, Stockholm. 1968. s. 95.
- ↑ Munck, Adolf: [22. maaliskuuta 1779]. ""Forsoningen" med drottningen". Teoksessa: Hennings, Beth (toim). Ögonvittnen om Gustav III. 1960.
Aiheesta muualla
- Munck, Adolf Fredrik. Teoksessa Svenskt biografiskt handlexikon II, s. 151. Tukholma: Bonniers, 1906. Artikkelin verkkoversio Projekt Runebergissa (viitattu 23.1.2010). (ruotsiksi)
- Konung Gustav III:s brevväxling med Adolf Fredrik Munck / utg. och bearb. av Harry Donner.. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1933. Kansalliskirjasto.
| ||||||||||||||||||
